23.11.2013

Poutapäiviä Provencessa, osa 22








Vielä on kesää jäljellä, tai ainakin kesäistä matkakertomusta Ranskanmaalta.

Pieni Aptin kaupunki vetosi meihin noissa maisemissa epänormaalin normaalilla elämänmenollaan, ja sieltä me löysimme itsemme usein istumassa, aperitiiveilta plataanien alla. Eräänä iltapäivänä ryhdyimme lasiemme yli juttusille isän ja pienen pojan kanssa. Selvisi, että perhe omisti pienen ravintolan yhdellä vilkkaista lähikujista, ja meille kävi kutsu.

Kävimmekin sitten kuukauden aikana useamman kerran marokkolaisessa L'Alhambrassa. Vaikka couscoussitkin olivat ihan mainioita, oli kuitenkin alkupalalajitelma meidän kaikkien lemppari, ja kuumilla keleillä se riittikin ravinnoksi. Tai tietenkin riitti, olihan pöydässä kippoa ja kuppia vaikka kuinka montaa sorttia, ja me tilasimme aina vielä muutaman lisää, hummusta ainakin, ja muita tahnoja. Välillä istuimme pienissä pöydissä kadulla, välillä vetäydyimme suosiolla koristeellisiin ja viileisiin sisätiloihin.

Ja ne keramiikka-astiat, oih ja voih!

Jälkiruokaa ei olisi millään meinannut useinkaan jaksaa, mutta kerran appelsiineja maistettuamme otimme niitä aina. Ja sitten meitä hemmoteltiin vielä supermakeilla marokkolaisilla makeisilla, tai minttuteellä, ja me saimme tuntea olomme melkein osaksi perhettä, pieneksi ohikiitäväksi ajaksi tässä hassussa maailmassa.

Poika, Amin, opetti meidän jälkikasvumme juomaan limonadia purukumisiirapilla, ja sitähän sitten metsästettiin tuomisiksi kotiinkin.

Aivan ihana tunnelma, ylitsevuotavan ystävällinen palvelu, ja mainiota ruokaa. Perheen äiti pystyttää ulos myös katukeittiön toripäivinä, tiskiltä voi nopeasti haukata jotain tai ottaa suuuuren ruoka-annoksen lämpörasiassa mukaan. Jos siis ikinä osut Aptiin, niin:

Restaurant Marocain L'Alhambra
132, Rue République, APT

Sano meiltä terveisiä :)

Hyppäätkö nyt vasta matkakertomukseen mukaan? Aikaisemmat osat löydät kootusti täältä.

4 kommenttia:

  1. Mezeeeet! Justiinsa ne onkin ne parhaat. Nyökkäilin, sillä olin heti tietäväni mistä oli kyse. Muutenkin heipat vaan täältä Bosborin rannoilta jossa syksy saati talvi ei ota tullakseen.

    VastaaPoista
  2. Juu kyllä herahti mehut kielelle:)
    Apt! Me varasimme sieltä kerran majoituksen. Mutta peruimme. Olin silloin vielä vähän raaemman vihreä matkustaja, enkä heti älynnyt tutkia kulkuyhteyksiä, luotin että busseilla ja junilla pääsee. Ei päässytkään ja jouduimme perumaan koko Aptin.
    Ja menimme sitten Hyeresiin, pitä jäädä junaratojen luo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, liikkeelle pitää päästä. Meillä oli auto alla, mutta olen ollut autotta Bretagnessa yksin lasten kanssa aikoinaan, kolme viikkoa, ja kävelimme kilometritolkulla kauppoihin, kahviloihin. Joskus saimme kyydin tienposkesta, oli sekin jännittävää...

      Poista
  3. Hei Anna!

    Siellä Hangossa tietenkin aurinko paistaa :)! Merci merci ihanista Provencen tunnelmakuvista ja vinkeistä, luin koko rimpsun! Melkein kuin olisimme jo siellä!

    P.S. laitoin linkkinä vielä koko seurueellemme!

    VastaaPoista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"