No niin, mihin jäimmekään, tällä kuuluisalla kenkärintamalla?
Olin siis reklamoinut Repeton päämajaan ja ostopaikkaan muutamassa viikossa hajonneista ballerinoista, lähettänyt rauenneen parin pyynnöstä Marseilleen ja vastaanottanut Marseillesta kaksi eri kokoista vasemman jalan kenkää.
Seurasi uusi yhteydenotto Ranskaan, hiukan jo kireämmissä tunnelmissa, vastauksena köykäiset pahoittelut ja pyyntö lähettää väärän kokoinen toinen kenkä takaisin Marseilleen. Yksi kenkäparka siis matkusti Marseillesta Hankoon ja sitten takaisin Marseilleen, on silläkin tarina kerrottavanaan.
Eilen vihdoin sain pienen paketin, jossa oli nyt oikean kokoinen, oikean jalan kenkä.
Myönnän, että olin odottanut kaiken tämän vaivan - ja hyvänen aika postikulujenkin- jälkeen jotain pientä lahjaa kengän kylkeen. Mutta ei, tuli vain se yksi puuttuva kenkä, kaunis toki.
Myönnän, että jäi vähän surullinen mieli ja myönnän, että unelmakengistä katosi se jokin hohto, jota olin vuosikausia vaalinut.
Tuhkimo päättää raporttinsa tähän.
No johan nyt. Vaikka monia ranskalaisia asioita elämässä arvostankin, jollain tavalla en hämmästele, että kyseessä on ranskalainen asiakaspalvelu. Parhaimmillaan sekin on toki erinomaista mutta vaikea kuvitella että esim amerikkalainen firma hoitaisi reklamaation yhtä tylysti?
VastaaPoistaMutta ensi keväänä uudet ballerinat jalassa on ehkä jo parempi mieli :)
PoistaMaailmassa on toki suurempiakin ongelmia ja vääryyksiä, joten kestän tämän kuin nainen! :)
PoistaKevällä sitten, kevein askelin :)
PoistaJuuri näin, ballerinakelejä odotellessa :)
PoistaMutta jos nyt ihan väkisin keksin jotain lohduketta, niin taisit saada kaunista silkkipaperia!
VastaaPoistaNiin kaunista vaaleanpunaista silkkipaperia! Ja kaunis kenkälaatikko, ja kenkäpussi, ja tietenkin kengät. Lucky me, loppujen lopuksi!
PoistaKerrothan myös sitten kuinka nämä uudet kengät kestävät käyttöä?
VastaaPoistaM
Kerron, joskus keväällä sitten, kun raaskin ottaa käyttöön!
Poista