2.12.2013

Aina nälkä ja koko ajan jano






Movember-isäntämme ei varmasti edes uskaltaisi olla tekemättä kemuihinsa kuuluisaa perunamunakastaan, joka on hänen bravuurinsa ja hioutunut huippuunsa melkein kahdenkymmenen Espanjassa asutun vuoden aikana. Niin koukussa me vakiovieraat tuohon yksinkertaiseen herkkuun olemme.

Me olemme olleet aikoinaan Madridissa yhdessä, syöneet taivaallista, melkein mustaa kinkkua punaisella sametilla sisustetussa baarissa, jossa tarjoilijat olivat noin kahdeksankymppisiä ja asiakkaat lähestyivät sataa.

Istuimme nurkkapöydässä, ja pata negra oli edessämme juuri noin, vadilla, ilman mitään somistuksia. Siemailimme punaviiniä, katselimme kun hovimestari silitti ja viikkasi hyvin hitaasti valtavaa vuorta paksuja valkoisia ruokaliinoja. Nostelimme kinkkua kielellemme, vahvaa ja suolaista.

Seuraavana päivänä päätimme vakaasti juoda vain vettä ja matkustaa Aranjueziin. Iltapäivällä löysimme itsemme Chinchónista, hilpeinä, tutustumassa paikalliseen anisviinaan...

Punainen kahvila oli El Café Gijon, kuuluisa, 1888 perustettu tertulia-kuppila Paseo de Recoletoksella. "Tertulia" tarkoittaa kokoontumista keskustelemaan, puheenpulputusta, kevyttä väittelyä, usein kulttuuriteemojen ympärillä.

Katso myös: Muistoja Madridista.

1 kommentti:

  1. Oi oi ihanaa, kiitos kaikille mukana olleille. Muistot palaa mieleen Madridin matkalta ja sinne on päästävä uudelleen. Ehkä Salamanca seuraava....Kiitos hienoista kuvista!
    Toivoo ~¨~

    VastaaPoista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"