9.1.2014

Luvussa juuri nyt

Sain joululahjaksi mm. Kaarina Helakisan vuonna 1977 kirjoittaman Saima Harmajan elämäkerran Legenda jo eläessään. Helakisa kirjoittaa elävästi, saa tuosta unenomaisesta runoilijattaresta ja nuorena nukkuneesta irti enemmän sävyjä kuin arvasinkaan.

Minulla ei ole ollut suurta suhdetta Saima Harmajan runoihin. "Tulisit ihan hiljaa, tulisit juuri nyt", sen muistan kopioineeni johonkin teinikalenterin kanteen. Ja usein rannalla kävellessä ajatukseeni uivat saman runon säkeet "aaltojen hyväilyistä hiekka on väsynyt", joka on äärettömän kauniisti sanoiksi puettu huokaus...

Se, miten sittenkin umpiturvattua elämää Harmaja eli, melkein kuin kuplassa, tai pumpulissa, en ollut tullut ajatelleeksi. Maailmankuvakin jotenkin niin kapea... Vakava, lopulta kuolemaan johtanut sairaus ja raastava rakkausuhde rikkoivat neidonkammarin tyvenen rauhan, ja tuska pulppusi runoihin, jotka muuten olisivat ehkä olleet helpommin unohdettavissa. Ja loppua kohden kaikki tuntui rikkoutuvan, koko perhe. Ajattelen kauhulla Saiman vanhempia ja heidän valtavia menetyksiään...

Luvussa juuri nyt myös Doris Lessingin omaelämäkerta, Kirjatoukkamaisen loogisessa järjestyksessä eli ensin osa 2 Varjossa vaeltaja, sitten osa 1 Ihon alla ja lisäksi kirpputorilta takaisin hakemani Tama Janowitzin New Yorkin orjat :)

Muista myös: Päivälehden museossa, Helsingin Ludwiginkadulla, "Olen vasta alussa" Saima Harmajan ja Aino Kallaksen nuoruuden päiväkirjamerkintöjä, 2.2.2014 saakka.

6 kommenttia:

  1. Oih! En tiennyt kirjasta mutta olen kuunnellut Radio Suomen viikonloppuaamuina otteita Saiman päiväkirjasta. Miellyttävällä naisäänellä luettuina vangitsevia, siinä silityksen lomassa hyvä vaihtoehto.

    Oletkos muuten koskaan perehtynyt äänikirjoihin? Mulla ei ole vielä ollut inspistä tarpeeksi ladata puhelimeen mutta esim. Vespalla pidempää reissua tehdessä voisi olla hyvää seuraa kypärän sisällä… ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yks toinenkin tuttu sanoi tuosta radio-ohjelmasta, minä vaan en koskaan muista kuunnella radiota. Paitsi autossa. Äänikirjoihin mulla on vaikea suhde: ne menee eteenpäin silläkin aikaa kun minä jään kiinni johonkin ajatukseen jumittamaan. Mutta esimerkiksi Kyllikki Villaa olen äänikirjoina kuunnellut, siinä ei haittaa vaikka missaisin osan kun osaan ne ulkoa, eikä niissä juurikaan mitään tapahdu. Mitä siis rakastankin.

      Poista
  2. Mulla on tämä ihan sama kirja, vanhempien hyllystä nappasin kauan sitten.
    Rakastan sen kantta(kin).
    Piilomajan Kati

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kati, mulla on oikeasti se pokkari, mutta halusin lainata kuvituskuvaksi tätä kansikuvaa, kun minusta se on niin hieno :)
      Kuule, olen monta kertaa halunnut kommentoida jotain blogiisi, mutta jonkun wordpress-kokeilun peruna mulla on joku unohtunut tili sinne, enkä pääse kommentoimaan kun s-postiosoite on jo jossain ikäänkuin muualla tallella siellä. Tai jotain. Sekavaa. Olisin esimerkiksi halunnut sanoa että KIVA KISSANNAAMA! :

      Poista
  3. Huomaan, ettei minulla ole mitään kosketusta Harmajaan. Sivistyksen puutetta tällä kohtaa! Kiitos vinkistä.

    Minäkin luin Lessingin omaelämäkerrat juuri tuossa järjestyksessä, eikä haitannut. Oikeastaan pidinkin enemmän ensimmäisestä osasta, joten parempi viimeisenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hyvä johdatus Harmajaan, suosittelen kyllä. Etenee siitä sitten syvemmälle hänen tuotantoonsa ken haluaa.
      Juu, ja hyvin menee Lessing väärinpäinkin :)

      Poista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"