25.8.2014

Rauma, osa 3, Lönnströmit











Jos Taiteilijakoti Harjula teki säväyksen, niin kyllä teki Lönnströmien kotimuseokin.

Raumalla, Kappelinsalmen rannan tuntumassa puistokujan päässä seisoo valkoiseksi rapattu talo. Ikkunaluukut ovat auki, pihalla istuinryhmä kuin iltapäiväkahveja odottaen. Lipputiskin takana on asiallinen näyttely Lönnströmien bisneksistä, mutta siitä nyt viis. Astumme Teresia ja Rafael Lönnströmin kotiin. Ikinä en ole tuntenut niin vahvasti poissaolevan henkilön läsnäoloa kuin täällä.

Rafael Lönnström ehti asua Rauman talossaan vain vuoden ennen kuolemaansa. Talo oli siten Teresian valtakuntaa. Eikä pelkästään talo, vaan myös Lönnström-yhtiöt, Teresiasta pääosakkaana tuli yksi niistä harvoista suomalaisista naisista, joka nimettiin teollisuusneuvokseksi.

Rauta-rouva, tai "Rauman kuningatar," asui tässä komeasti sisustetussa talossa lähellä tehtaitaan sisarentyttärensä, tehtailijapariskunnan ottotyttären Elsen kanssa. Taidekokoelmaa oli kartutettu jo Helsingin ja Espoon koteihin, esineistöä kertynyt paljon myös muilta mailta. Nyt taulut ja tavarat loivat hienot puitteet edustamiselle, Teresian luona kokoontui Rauman ja valtakunnankin kermaa. Järjestettiin juhlia, muotinäytöksiä, hyväntekeväisyystilaisuuksia. Tai sitten kurvattiin autonkuljettajan kyydissä teatteriin.

Teresia Lönnström (Theresia Madsen Bech) oli syntynyt tanskalaisille vanhemmilleen Hangossa vuonna 1895. Hän opiskeli Tanskassa muotialaa ja ranskaa, mutta ne jäivät, kun Rafaelin kanssa  tanssittiin häitä 1922. Rauman koti valmistui vuonna 1942. Nyt Rafael oli poissa, mutta Teresia ei; hän oli vahvasti läsnä. Yritykset kuten Sytytin, Ammus ja Partaterä olivat hyvissä käsissä. Muodista Teresia oli kiinnostunut loppuun saakka, hän teetti tyylikkäitä pukuja mittatilaustyönä muotisalongeissa.

Teresia kuoli vuonna 1986, 90-vuoden iässä, Else vain vuotta myöhemmin. Teresian testamenttia noudattaen perustettiin säätiö, jonka tarkoitus oli taidekokoelman ylläpito ja kartuttaminen, museotoiminta sekä kuvataiteen arvostuksen edistäminen. Kotimuseo avattiin jo 1988, Rauman keskustassa sijaitseva, nykytaidetta esittelevä Lönnströmin taidemuseo vuonna 1993.

Savuke tuoksuu salien silkkityynyissä edelleen, flyygelin kaiun kuvittelee kuulevansa. Olemme ainoat vieraat, on melkein luvaton olo kulkea huoneesta toiseen. Meistä ei ole yhtäkkiä yhtään niin varmaa, etteikö Teresia tulisi vastaan portaiden mutkassa... Herra Kameraa hirvittää, minulla uteliaisuus voittaa väristykset. Tutkin häpeilemättä kirjahyllyjä. Makuuhuoneen pöydällä on käsilaukku, kylpyhuoneen hyllyllä kosmetiikkaa. Yläkerran aulassa on pieni purkki, jonka kannen alta saa tuoksuttaa Teresian lempihajuvettä. Peilien ohi kulkiessa tarkistamme varjomme. Onhan niitä vain kaksi?

Lähde: Lönnströmintaidemuseo.fi.

8 kommenttia:

  1. Voi, ihanat, miten te ehditte käydä kaikissa näissä paikoissa. Tämäkin on vielä meillä käymättä. Täytyy mennä. Eleganttia. Terkkuja taas Tytti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvällä suunnittelulla, hyvällä suunnittelulla! Tai sitten me juostaan kuin päättömät kanat, saattais Herra Kamera sanoa :)

      Poista
  2. Niin ja olihan siellä yksi Mielikki Ivalon kijoistakin. Tytti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Tähän viittaisin kun sanoin Visavuori-jutussa, että törmäsimme Mielikkiin yllättävässä paikassa!

      Poista
  3. Ihanan näköinen paikka. Mistä keksitte sen ?
    Eeva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiesin museon entuudestaan, sain muistutuksen vielä lähellä matkaa ja lisäksi olen hulluna kotimuseoihin, joten ajaudun niihin aina :) Herra Kamera-parka ei saa hetken rauhaa, kun kiidämme bongaamistani paikoista toiseen!

      Poista
  4. Oi mikä paikka ja sun tekstit! =)

    VastaaPoista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"