3.9.2014

Reissukinaa

Seuraa parisuhdepaljastus.

Rauman reissulla, toisena iltana me riitannuimme. Poika ikävöi meitä parin sadan kilometrin päässä, minä elin mukana. Herra Kamera ei pitänyt asiaa niin pahana, mutta minä kärsin. Ja sitten suutuin, kun toinen ei lähtenyt draamaani mukaan. Ja sitten suutuin vielä enemmän, kun toinen kävi nukkumaan, vaikka minä olin suuttunut. Seurasi mökötystä. Uudessakaupungissakaan emme puhuneet toisillemme ennen kuin Wahlbergin talossa, kun Herra Kamera laittoi pingviinihatun päähänsä (?!) ja kierteli museota muina miehinä.

Miten voikin toinen välillä niin ärsyttää? Ja miksi juuri silloin lopettaa puhumisen, kun puhumisella olisi todellinen näytön paikka? Helppohan se on hellustellessa leukojaan länkyttää.

Muistatko, mykkäkoulua olen pelännyt ennenkin?

9 kommenttia:

  1. Mykkäkoulu on ihan hukkaan heitettyä aikaa. Sen olen jo oppinut, vaikka välillä tiukkaa tekeekin:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan todella hyviä mykkäilemään, valitettavasti. Siis vaikka ollaan ihan samaa mieltä, että se on hukkaan heitettyä aikaa!

      Poista
  2. Kiitos tästä. Pelasti päivän. Jaoin myös Museon facebookissa... www.facebook.com/uudenkaupunginmuseo

    VastaaPoista
  3. Tihi, pingiviinihattuterapiaa :-) Vaikka miehemme varmasti ovatkin hyvin erilaiset niin juuri se hattujuttu (oma mies kerää hattuja) on nimenomaan semmoinen joka meilläkin varmasti tapahtuisi vastaavassa tilanteessa. Minä ärhelehdin (onko tämä sana edes olemassa?) ja vimmastun ja mies on yleensä se viisampi meistä mikä tietysti tekee että tulen vielä ärtyisemmäksi ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ÄRHELEHDIN, maailman hienoin sana!!

      Poista
    2. Hyvä, siitä tulee nyt sitten vakio meiän huushollissa :-D

      Poista
  4. Ihanaa, että tekin:) Me ollaan ihan hirmuisen eteviä tässä lajissa ja tämän tittelin voisin kyllä viskata halukkaalle pariskunnalle. Ennätys taitaa olla kokonainen viikko mykkistä. Meillä käy niin, että mies aloittaa aina ja minä yritän verekseeltään saada sovun kun en kestä että arvokkaan elämän minuutit tuhlaantuu moiseen. Mutta kun mies ei lepy, ei millään, se vaatii pitkän mököttämisajan ja silloin minä vimmaannun niin, että en meinaa sulaa enää millään. Eikä kumpikaan enää muista mistä koko homma edes alkoi, mutta pääasia että lopulta kaikki palaa entistä mukavammaksi .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta jotenkin ne kaikki asiat pitäisi saada puhuttua pois. Vaikka tuntuu, että kun se mökötys menee ohi, kaikki on taas ok, niin ne vanhat (siis vaikka kuinka pöllöt jutut) palaavat kummittelemaan seuraavan kinan yhteydessä, tai joskus vielä vuosienkin päästä. Millä sitä oppisi HETI puimaan probleemat alta pois? Oppia ikiä kaikki.

      Poista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"