17.10.2014

Lennä ja liidä









Syysloma.

Herra Kamera käy kotona vain kääntymässä ja karauttaa taas tiehensä niin että Bulevardin lehmuksista lehahtavat viimeisetkin keltaiset lehdet kieppuvaksi kullaksi asfaltille. Katu hiljenee, kotona eksyneet villasukat laahautuvat huokaisten omiin nurkkiinsa, kynttilästä nousee sinistä savua kun siihen puhaltaa. Pujottelen hajamielisesti takapihalla kukkasipuleita kylmään multaan.

Olisin niin halunnut pienelle matkalle, muihin maisemiin. Sen sijaan olen paikoillani,  haikea ja hiukan hapan. Joku kumma kaiho koko ajan kehossa. Nyt on aikaa, vaan ei rahaa. Silloin kun oli rahaa, ei ollut aikaa.

Onneksi on Tulliniemen ranta, suotuisia tuulia, sininen leija, syksyinen meri.

8 kommenttia:

  1. Voi rakas Kirjatoukka! Katso noita värejä varsinkin ylimmässä kuvassa :D Ihania katsella, kun selkä on tulessa eilisen sipulien istutuksen ja tämänpäiväisen veneen noston jäljiltä. Vielä niitä matkoja tulee - nyt vaan tuntuu, että "syksy saa, minä en...". Lämmöllä sinua ajatellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana olet Terhi M!
      Itse asiassa olen tuijotellutkin ensimmäistä kuvaa paljon. Pyydän ehkä, että Herra Kamera tekee siitä taulun, se on niin hieno...
      Kukkasipulien satoa odotellessa!

      Poista
  2. Joo, kantsii tehdä taulu!

    Kukkasipuleita minäkin tökin tänne uuden kodin pieneen patiopuutarhaan, mutta taitaa kyllä olla niin savista
    maata, ettei joutuu ehkä ostamaan narsissit kaupasta maljakkoon.

    Tuo aika ja raha ikiliikkuja on kyllä niin superärsyttävä, ettei mitään rajaa! Mutta "haikea ja hiukan hapan" kuulostaa oikeastaan ihan käypäseltä mielialalta. Mulla tuppaa menemään heti "raivokkaan nyrpeäksi".

    Belgian Lempi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lempi, sieltä Belgiastasi on varmasti ihana ostellakin kukkia, hinta kohdillaan ja valikoimaa piisaa!
      Nauratti toi sun "raivokkaan nyrpeä"-mahdollisuutesi. Kyllä mä siihenkin kykenen ;)

      Poista
  3. Tuttu yhdistelmä. Ja tuttu kaiho ja sitä maustama happammuus.
    Meille kävi nyt näin, että mies sai lahjaksi matkan, ja koska tahdoin kovasti mukaan eikä minulla ollut rahaa, varasin kirppispöydän kahdeksi viikoksi ja kannoin sinne omaisuuttani -sellaistakin jota en välttämättä olisi halunnut, mutta matkalle pääsemisen tarve oli niin suuri.
    Mutta me matkustammekin todella pienellä; halvat lennot (lennoille omat eväät), halvimman pään majoitus ja juusto-patonki-viini-linja hotellihuoneessa, sillä aika usein budjetti ei riitä ulkona syömiseen. Mutta minulle on tärkeintä että pääsen toisiin maisemiin ja katuja voi missä tahansa kävellä ilmaiseksi ja aina löytyy ilmaisia näyttelyitä ym.


    Kukkasipuleita en enää jaksa tökkiä, kun mulle käy aina niin ettei ne jaksa nousta kukkaan asti. Viime vuoden Amsterdamin sipuleista vain puolet nousi, yksikään ei jaksanut tehdä kukkaa...)

    VastaaPoista
  4. Ooh, voiko kukkasipuli tehdä noinkin? No, ensi keväänä näemme. Ensimmäiset kukkasipulini siis, nämä nyt tökityt.
    Juusto-patonki-viini-linja on hyvä linja. Ravintoloihin uppoaa matkoilla kamalasti rahaa. Tosin myös hauskimmat kohtaamiset ovat jotenkin luontevasti syntyneet erinäisillä sinkkitiskeillä tai huutelemalla viereisiin pöytiin. Pitäisi kai vain avata suunsa, vaikka niissä näyttelyissä sitten. Ja minähän olen ukkeli-magneetti, löydän aina 100-vuotiaita baskeripäitä, joiden elämäntarinan saan kuulla, milloin missäkin kadunkulmassa. Mieletön lahja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla täytyy siis olla myös mieletön LAHJA osata ranskaa! Itse vain yritän jotakin söpöttää, mutta juurikaan en ymmärrä mitä minulle sanotaan, vaikkakin nykyään yhä enemmän, mutta 80 prosenttia menee silti ohi...ja olen silti käyttänyt valtavasti aikaa oppiakseni tätä kielistä ihaninta! Joutunut myöntämään, etten koskaan tule oppimaan sitä.
      Mutta sitä tulin sanomaan, että tietenkin niillä muutamilla ropoilla käydään juomassa kahden euron viinilasillisia sinkkitiskeillä ja muissa miljöissä! Siitä en tingi! Mutta siitä mitä voin tilata on kyllä tingittävä. Yleensä katselemme vierestä kuola valuen kun annoksia kannetaan ohitsemme...
      Toivon todella todella hartaasti että sinäkin pääset reissuun pikimiten. Minun reissunikaan ei osu sinne minne niin kovasti kaipaisin, ei edes sinne minne toiseksi kovimmin kaipaisin...mutta kelpaa nyt mikä tahansa.

      Poista
    2. Totta, osaan ranskaa. En niin hyvin kuin taustallani pitäisi enkä niin hyvin kuin haluaisin. Pelkään kuulostavani 5-vuotiaalta ranskattarelta suppealla sanavarastollani. Ja koska kaikki kielellinen ilmaisu on minulle niin tärkeää, ja kirjoittaminen, niin arastelen kirjoittaa ranskaksi. Harmillinen este monenlaisille mahdollisuuksille.
      Mä taidan ottaa nyt tuon patonki-linjan käyttöön. Olemme lykänneet matkoja, koska olemme jotenkin unohtaneet, että on mahdollista matkustaa ilman sitä ravintolakassaa. Myönnän, että olemme melkoisia herkkusuita ja askeleet usein suunnataan suun mukaan. Mutta rakastan puistonpenkkilounaita, joten palautan ne repertuaariin. Kunhan pääsen välillä matkaan. Sinulla siis jotain retkeä edessä? Siitä saamme nauttia sitten mekin, kuviesi kautta. Kivaa!

      Poista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"