5.2.2015

Hyvää Fredrika Runebergin päivää!

Tänään vietetään Fredrika Runebergin päivää. Olihan hän ensimmäisiä suomalaisia naiskirjailijoita, sanomalehtinaisia ja naisasianaisia, todellinen edelläkävijä.

Lahjakas Fredrika (s. 1807) oppi lukemaan nelivuotiaana, osasi äidinkielensä ruotsin lisäksi englantia, saksaa, ranskaa ja lopulta suomeakin ja luki valtavasti sekä kirjoitti nuoresta pitäen. Ensin runoja, myöhemmin novelleja ja romaaneja.

Fredrika meni naimisiin köyhän pikkuserkkunsa Johanin kanssa ja osti omilla säästöillään huonekalut parin ensimmäiseen yhteiseen asuntoon Helsinkiin. Launtaiseurassa hän sai vaihtaa kirjallisia kuulumisia ja käydä yhteiskunta- ja kulttuurikeskusteluja. Se merkitsi hänelle paljon. Myös satunnaiset työt - artikkeleita, käännöstöitä, oikolukua ja muutama novellikin - Helsingfors Morgonblad-lehteen pitivät kirjailijattaren kiireisenä.

Fredrika oli myös lopulta kaikkiaan kahdeksan lapsen äiti (joista kaksi kuoli pieninä) ja muutamien poikien kasvattiäiti. Taloustyöt jäivät alusta alkaen hänen harteilleen, aikaa kirjoittamiselle oli yhä vähemmän. Myös muutto ystävien luota ja vilkkaan seuraelämän keskiöstä Helsingistä Porvooseen suretti Fredrikaa. Synnytykset olivat vieneet voimia ja Fredrika oli usein sairaana. Hänen miehensä katsoi silti tärkeämmäksi pitää itsensä virkeänä nuorten naisseuralaisten voimin, olihan hänelläkin omia kirjallisia ambitioita, ja inspiraatiota piti ruokkia. Hän saikin Porvoon talosta rauhallisen yläkerran, ja Fredrika, lapset ja kotiapu alakerran.

Fredrika kärsi, kärsi ja kirjoitti. Sydämen oli saatava purkautua. Omat henkilökohtaisimmat ajatuksensa naisen asemasta hän tosin verhosi teksteissään taitavasti, vain juuri ja juuri on pientä kapinahenkeä havaittavissa. Mutta teema toistuu, ja se kiinnostaa enenevässä määrin nykypäivän tutkijoitakin.

Fredrika Runeberg piti tärkeänä edistää köyhien tyttöjen koulutustasoa ja perusti siihen tarkoitukseen yhdistyksen, jonka puheenjohtajana hän toimi melkein 20 vuotta. Oma lapsiluku kasvoi koko ajan rinnalla ja isompaan taloon muutto toi muiden kotitöiden lisäksi puutarhanhoidon. Mies oli harvoin kotona, hän matkusteli, riiusteli ja keskittyi omiin töihinsä.

Vuonna 1858 Fredrika sai vihdoin tunnustusta teoksellaan Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä. Kirja oli tosin salanimellä julkaistu, mutta kyllähän ihmiset tiesivät. Seuraava romaani ei kuitenkaan ollut samanlainen menestys ja kun vielä kirjalliseen takaiskuun lisättiin työ yllättäen halvaantuneen miehensä omaishoitajana, Fredrikan kirjoitushalut hyytyivät lähes pelkästään kirjeenvaihtoon. Joka tosin sekin oli niin laadukasta, että kirjeitä on myöhemmin julkaistu kirjana.

Miehensä kuoleman jälkeen Fredrika muutti takaisin kaipaamaansa Helsinkiin, muttei ehtinyt enää elää siellä vuottakaan. Hän kuoli 27.5. 1879. Fredrikan omaelämäkerta Min pennans saga julkaistiin vasta vuonna 1946. Suomeksi, Kynäni tarina, vasta 1984.

Fredrika Runebergin päivänä nautitaan usein hillosilmäisiä mantelileivonnaisia, runebergintorttuja. Alkuperäinen ohje onkin Fredrikan itsensä kehittelemä.

Tämä oli ajatusleikki. Kaikki kunnia faktoista Wikipedialle. Värityskynästä saa syyttää Kirjatoukkaa. Hyvää Runeberginpäivää kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg, 5.2.1804-6.5.1877.

9 kommenttia:

  1. Luin Merete Mazzarellan kirjoittaman elämäkerran Fredrika. Välillä se oli kiinnostava, välillä haukotuttava. Mutta päällimmäiseksi jäi olo, että Fredrika oli jotensakin kuiva tyyppi, vai oliko kirja vain kuiva...Toki hiukan suututti herra Runebergin itsekkyyskin.
    Olen vain kerran syönyt runebergintortun, siitä on jo kohta 30 vuotta. Ilmeisesti en innostunut mausta. Tiedän kyllä että niitäkin on kuivia ja kosteita...pitäisi varmaan jo syödä se toinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole lukenut sitä Mazzarellan versiota. Luulen, että Fredrikass on ollut kyllä kipinää, mutta vähemmästäkin nainen kuivuu... Runerbergintorttu ei oo myöskään mun juttu, ei sitten ollenkaan! (Kyllä minä syön jos eteen kannetaan.)

      Poista
  2. Elävä tarina. Vietän tästä lähtien Fredrikan päivää :). Kummankaan Runebergin elämänkertaan ja vaiheisiin en ole perehtynyt. Mielikuvissa kuitenkin itsekäs ja ikävän oloinen ihminen. Eniten, lapsesta lähtien ärsyttänyt se pollean teeskentelevä naama ja asento, jossa käsi puoliksi takin sisällä.
    Runoistakaan en ole tykännyt. Pitäisikin testata näin aikuisena uudestaan. Nuorena ihmettelin kansallisrunoilijaksi nimeämistä ja ajattelin että nimetty kun riittävän mahtipontinen eikä muitakaan ollut. Ja vielä ruotsinkielinen.

    Kuivat runebergintortut on tuskaa. Punssilla kostutetut ihania ja vadelmahilloa pitää olla, pohjaan asti. Mutta niitäkin riittää se yksi vuodessa.

    t. Elenna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin alan viettämään Fredrikanpäivää!
      Omakin suhteeni Runebergin (herra) tuotantoon on etäinen. Ja torttuihin.

      Poista
  3. Fredrika meni vääriin naimisiin, tuo sukulaisuus oli niin outoa ennen vanhaan. Olla sukua aviopuolisolle...eikö nyt helkuta muitakin olisi löytynyt? Ja eikö edes hieman arveluttanut, vaikka elettiinkin vanhaa aikaa...
    Ei ole koskaan pakko jäädä tuhoon tuomittuun suhteeseen. Olisipa hän jäänyt pitämäänsä Helsinkiin.
    Onnettoman olon syy on mielestäni helppo aistia rivien välistä...

    Ostin Sylvi Kekkosesta Iltiksen liitteen. Mummini omisti hänen kirjojaan. En tiedä mihin ne ovat joutuneet. Täytyy etsiä kirjakaupoista omia teoksia.

    "Paljon on pahankurisella vaivaa itsestään."
    ---
    "Yksinäisellä on avaruus ympärillään ja se valloitetaan vain siipien avulla."
    ---
    "Kaukaiset tähdet ja täyttymättömät toiveet kiehtovat aina uneksijan mieltä saavuttamattomuudellaan."


    Nikadora

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aforismit ovat Sylvi Kekkosen teoksesta KITEITÄ, 1946


      -N-

      Poista
  4. Ah, miten piristävää litteroinnin oheen! Jos eteen sattuu tarpeeksi rouheinen ja sopivasti kostea runebergintorttu, se on kyllä hyvää. Aurinkoa loppuviikkoon!

    VastaaPoista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"