23.2.2015

Suksilla





Sappee on symppis. Oli aivan käsittämätöntä pamahtaa paikalle umpitalviseen maisemaan, kun olimme juuri lähteneet ihan lumettomasta Hangosta. Kolme tuntia Tampereen suuntaan ja hiihtoloma oli katettu.

Paitsi ettei se ihan niin mennyt. Autostamme alkoi kuulua kummallista ääntä Hämeenlinnaa lähestyttäessä. Ajoimme huoltoasemalle, jossa ei tietenkään nykymaailman malliin ole enää mitään huoltoa, vaan suklaapatukoita. Herra Kamera sai kuitenkin luvan ajaa rotiskomme tyhjän montun ylle ja soitteli sitten sieltä puheluita. Me muut menimme BicMacin äärelle odottelemaan, olihan lounasaika.

Pelkillä puheluilla ja hampurilaisilla ei hommasta selvitty. Tuli hinausauto ja kiltti nuori kuski (hyvää hiihtolomaa Kuusamoon!) ja niin me huristelimme hinausauton kopissa autokauppaan ja -korjaamoon. Tai osa meistä, tyttärien laserkatse oli bensiksen pihalta saakka nähnyt vaatekauppojen neonkyltit ja he katosivat whatsapp vilkkuen jonnekin hämeenlinnalaisen kauppakeskuksen syövereihin.

Autohuollossa löydettiin parikin vikaa, joiden korjaaminen kestäisi seuraavaan päivään. Vara-autoa alle ei meinannut löytyä millään. Tokihan meillä oli vaatimuksiakin; tytöt halusivat limusiinin kuljettajalla ja me vanhemmat toivoimme autoa, johon mahtuisi viisi henkilöä ja viiden henkilön hiihtolomakamppeet sekä yhden kyseisistä henkilöistä pakkaama puolikas kotikeittiötä, tuoksukynttilä ja valtava kangaskassillinen kirjoja ja lehtiä. Ja mikä siinäkin on, että aikojen saatossa nesessäärini on nykyään suurempi kuin vaatevarastoni?

Istuimme odottelemaan kiiltävien kaarojen keskelle ja siemailimme tulikuumaa automaattikaakaota. Syleilin myös paremman reissulykyn toivossa nurkassa talismaaninoloisesti seisovaa HPK:n miestä.

Iltapäivä voiteli jo viistoa valoaan asfaltille kun vihdoin kurvasimme matkaan vuokra-autolla. Ja seuraavana päivänä taas takaisin, noutamaan omaa autoamme.

Mutta muuten loma Sappeenvuorella sujui mallikkaasti! Minulla on joku fiksaatio heidän chalet-asuntoihinsa, joissa kaikki on lumoavan tehokasta ja kompaktia. Olemme kuin kettuperhe kolosessaan. Pikkupikkukeittiössä villiinnyn kokkaamaan luksusaamiaisia, hulppeita lounaita ja vietnamilaisia monen ruokalajin illallisia, vaikka kotona en saa aikaiseksi mitään. Siellä me kylki kyljessä polttelimme kynttilöitä ja kaaduimme aikaisin iltaisin petiin.

Minäkin menin rinteeseen, vaikken ensin meinannut. Kohauttelin salaisen suunnitelmani mukaisesti välinevuokraamossa hartioitani, että kun minulla ei vain kertakaikkiaan ole mitään laskettelutakkia ja että en kai mää (jep, se murre alkoi jo täällä hiipiä repertuaariini) nyt voi villakangastakissa viilettää, niin eivätkö ne pirulaiset heti minulle lainanneet täydellisen takin.

Kiitos Sappee, ja kivat kaverit siellä, oli ilo nähdä kakaroiden punaiset posket ja LUNTA!

8 kommenttia:

  1. Voi että Kirjatoukka!! Kirjoitat niin ihanasti että minäkin olin teidän mukana tuolla reissulla!! Ihanaa että sain hiihtoloman tällaisessa muodossa kun muussa muodossa sitä ei olekaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kullanmuru! Jos sinua yhtään lohduttaa, niin kyllä minäkin tein hommia "hiihtolomalla", mutta onneksi kirjoitustyöt sallivat maisemanvaihdokset!

      Poista
  2. "Iltapäivä voiteli jo viistoa valoaan asfaltille". Ihanan kaunis lause! Suorastaan täydellinen.
    Olen kerran, noin satakunta vuotta sitten (markka-aikaan) yrittänyt lasketella. Vuokrasin Himoksella 150 markalla (kaamea hinta) monot,ja laskettelusukset. Menin harjoittelurinteeseen ja päästin hiukan liian aikaisin ankkurihissistä irti enkä meinannut päästä mäen laelle millään. Kun olin suunnilleen kontannut sinne, tulin alas jalat hyytelönä. Olin kuitenkin valmis yrittämään vielä kerran ja vaikka se meni vähän helpommin, totesin, että minun osani perheessä on olla se, joka paikoitetaan lähikahvilaan ja joka jakaa punaposkisille rahaa, ruokaa ja juomaa tarpeen mukaan. Hankin tämän tiedon kahdella laskulla á 75 mk. Tuliko sinusta laskettelija?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana Terhi, me olemme ehkä syntymässä erotetut kaksoset! Minulla tosin on kyllä vähän enemmän laskettelutaustaa, mutta ihan ilomielin ja vapaaehtoisesti valitsin lyhyet laskut ja menin aikaisemmin lounaskeittiövuoroon tai muuten vain huilailemaan. Haluaisin joskus kokeilla jossain maailmakolkassa sellaista pitkää, pitkää ja loivaa rinnettä, jota saisi kaarrella rauhassa alas auringonpaisteessa. Sappeellakin oli aika jyrkkiä pudotuksia, kieli keskellä suuta sai porhaltaa! Ja lasketteluhissit... eivät minunkaan lemppareitani.

      Poista
  3. Eikö kustantajat jo soittele KIrjatoukalle? Novellikokoelma nyt ainakin, pliis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, no vitsi kun ei KUKAAN soittele! Ottaisin mielelläni kirjoitustöitä vastaan...

      Poista
  4. Samaa mieltä kuin aikaisemmat kommentoijat! Että mikä niitä kustantajia ja kustannustoimittajia oikein vaivaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas teitä, ole otettu! En vain kertakaikkiaan käsitä mistä kirjoittaisin, mulla kun ei ole mitään asiaa! Kiitos kuitenkin kannustuksesta <3

      Poista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"