6.3.2015

Kaviaaria munankuoressa







Tiistaina hurvittelumme jatkui Kauppatorin rantaan.

Jos, kuten minä, pidät löysäksi keitetyistä kananmunista, tryffelistä, voista ja kaviaarista, olet löytävä täältä palan taivasta. Se taivaspaikka, kaviaaria kananmunapedillä, maksaa 6,90 euroa ja sen nautitaan hitaasti pikkuriikkisellä simpukankuoresta tehdyllä lusikalla.

Istuimme ikkunapöydässä, sininen hetki laahautui vaivihkaa ratikoiden vanavedessä kaduille kuin sumu. Puhuimme pienten juhlahetkien merkityksestä, siitä, että elämä on tässä ja nyt. Ehkä vähän puolustelimme itsellemme tätä yltäkylläisyyyden määrää yhdelle tavalliselle tiistaille. Muistelimme aikoja Punkaharjulla, jossa vietimme äitini ja isovanhempieni kanssa pitkiä kesiä mökillämme, jossa ei ollut juoksevaa vettä eikä sähköä. Söimme muikkuja ja vihanneksia, maitoa saimme tonkan kerrallaan suoraan sukulaisten navetasta. Päivät makasimme kuumilla kallioilla, uimme ja luimme. Joskus mummo paistoi munkkeja.

Aina jossain vaiheessa kesää saimme tarpeeksemme luolamieselämästämme. Me lapset puimme jo vieraalta tuntuvat vaatteet pähkinänruskeiksi paahtuneiden pyllyjemme peitoksi ja äitini sanoi, että nyt päästetään Barabbas irti tai nyt pistetään elämä risaiseksi! Molemmat tarkoittivat, että nyt laitetaan vähän ranttaliksi.

Pakkauduimme mummon ja vaarin kanssa vaarin tohvelinmalliseen Saabiin ja ajelimme hullun lailla ympäri savokarjalaa rahapussi valmiina riehumaan. Etsimme kai jotain eksotiikkaa elämään, milloin italialaista ravintolaa milloin jotain muuta yhtä utopistista, 80-luvun Itä-Suomi ei varsinaisesti ollut mikään huvittelupaikkojen keidas. Äiti oli näkevinään italialaisen kokin näköisiä hahmoja tien varrella, mutta yksi toisensa jälkeen he osoittautuivat peltotöissä värittyneiksi isäntämiehiksi ilman minkäänlaisia pastantekoaikeita. Päädyimme iltapäivällä hikisinä ja nälkäisinä paikkoihin kuten Kultakivi, Karjalan Kievari tai Pivanka, söimme mitä saimme, ostimme jättipussilliset merkkareita ja palasimme takaisin mökille.

Me kyllä olemme osanneet aina arvostaa pieniä rillutteluhetkiä kun sellaiseen tarjoutuu mahdollisuus, niitä ei sovi jättää käyttämättä! Elämä on lyhyt ja arvaamaton ja niinpä me nautimme tiistaipäivästämme kovasti.

Finlandia Caviar on kaunis pieni puoti, jossa on myös muutama asiakaspaikka kiireettömille herkkusuille. Lempparini lisäksi tarjolla on erilaisia mäti- ja kaviaariannoksia ja -menuita, sekä ostereita. Kävimme täällä hääpäiväreissullamme ja nyt halusin näyttää paikan äidilleni. Olemme kahdella käyntikerrallamme tavanneet sekä paikkaa pyörittävän äidin että hänen poikansa. Molempien lämmin innostus ja venäläis-lappeenrantalainen vieraanvaraisuus tekevät paikasta ihanan poiketa.

5 kommenttia:

  1. Ehkäpä voisin tuolla piipahtaa, katsellen veden pintaa ja makustellen uutta makuelämystä...

    Nikadora

    VastaaPoista
  2. Kun aloin lukemaan tätä postausta, katseeni hakeutui samantien Punkaharju-sanaan. Sitten huomasin Kultakiven, Karjalan Kievarin ja Pivankan, tuttuja paikkoja kaikki. Siellä päin olen syntynyt ja kasvanut, ja onneksi ainakin vielä siellä sijaitsee lapsuudenkoti ja meidän mökki, jossa ei tietenkään ole sähköjä tai juoksevaa vettä.

    Mukavaa viikonloppua ja kiitos kivasta blogista!

    VastaaPoista
  3. Ne ovat hienoja paikkoja ne, paikkakunnat ja kapakat. Sääli, että Punkero-baaria ei enää ole. Kiitos kun jätit viestin, löysin blogiisi, jäin lukemaan, kirjoitat niin hyvin. Haluan erityisesti lähettää terveisiä äidillesi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, vien terveiset perille.

      R.i.p. Punkero-baari tosiaan, se oli vanha kunnon kyläkapakka ja kaiken keskus.

      Poista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"