25.3.2015

Pieni suuri kauneus

Voi tiistai, tuo lempipäiväni, se ei taaskaan pettänyt! Herra Kamera järjesti nimittäin eilen yllätyksen.

Sain kutsun treffeille studiolle, jota en ollut tunnistaa kun astuin illansuussa sisään. Kuvauskamat oli siirretty reunamille ja keskellä lattiaa oli mitä täydellisin kynttilöillä valaistu elokuvakatsomo kahdelle. Leffaeväänä oli herkkusalaatit Origosta ja lisäksi juustoja, paahdettuja manteleita sekä lempparini minttusuklaanappirulla, juomaksi pullo Bollingeria.

Elokuva oli erikoisin kokemus pitkään aikaan, italiainen Suuri kauneus. Olin sen halunnut nähdä elokuvateatterissa kun se aikanaan tuli ohjelmistoon, mutten ehtinyt. Sitten olin kiukutellut, koska sen  suuruuden ja kauneuden katsominen ei kuulemma ole ollenkaan sama televisiosta. No, Herra Kamera ratkaisi ongelman ja heitti kirjastosta löytyneen leffan studion seinälle tanakan äänestoiston kera, niin että äkäpussi varmasti näki, ja kuuli.

Elokuva, niin, oh. Se oli OUTO.  Tavallaan ymmärsin ja arvostin ja paikoin rakastinkin sitä mitä yritettiin (luullakseni) sanoa, mutta joidenkin kohtausten alta olisin halunnut kävellä kauas pois. Kuvat täyttivät enemmän kuin pöydän antimet, niin runsaana virtasi Tiberin jakama kaupunki valkokankaalla. Kaunista, pakahduttavan kaunista, toisaalta brutaalia, ärsyttävää ja ahdistavaa. Hulluja nuo roomalaiset.

Mutta meillä oli ihana ilta. Elokuva pyöri, pöly leijaili projektorin valokeilassa. Italian kieli nousi päähän samppanjaakin nopeammin. Satama jyskytti ikkunain takana, vieressä meri kohisi ja kieppui. Lapsilta piippasi välillä arkista viestiä. Mielummin olin kuitenkin siellä, kuin Martini-mainosten valaisemalla kattoterassilla, vaikka melkoisen vetävät bileet roomalaisetkin saivat aikaiseksi!

8 kommenttia:

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"