10.5.2015

Pöydän ääressä



Ah, toi keittiö. Välillä kun onnistun kehittelemään itselleni stressinpoikasta meidän melko boheemista keittiöstämme, koitan muistaa, että vähemmälläkin pärjää.

Mitä siitä, että liesituuletinta ei ensin ollut noin seitsemään vuoteen ja sitten kun semmoinen tuli, se ei toimi. Mitä siitä, että kaasuhellan nappuloiden numerot ovat kuluneet olemattomiin, ja vain minä pystyn laittamaan uunin päälle, koska minulla on "näppituntuma". Mitä siitä, että meillä ei ole hiljaa esiin liukuvia laatikostoja ja viimeisteltyjä tasoja, vaan vähän vinossa lonksottavat vanhat puuovet ja montakymmentä vuotta vanha kolhuinen tiskipöytä. Mitä siitä, että astianpesukone ei todellakaan ole integroitu, se on vain nostettu jonon jatkoksi ja paistattelee siinä paljasta kylkeään. Takankin otimme ja purimme, kun sen sijaan että se olisi varannut lämpöä eikä olisi savuttanut, se savutti ja lämpö karkasi. Uusi takka on vieläkin mietinnässä, ja jos tiliotetta ja takkahinnastoja vertailee, niin pohdiskelu saattaa kestää esisokraattisen pitkään.

Näissä 60-luvun pariisilaisopiskelijoiden kuvissa on mainio tunnelma, joka saa olon vähän haikeaksi. Lisää spontaaneja kattila pöytään-illanviettoja, oliiveja, halpaa punaviiniä ja pöydässä murrettavaa leipää! Enemmän kuin viimeisteltyjä kolmen tai useamman ruokalajin taidokkaita illallisia kaipaan kunnon ruokapöytäkeskusteluja. Sellaisia, joissa vähän haarukallakin heilutellaan paistinrasvankäryistä ilmaa kun on niin kiihkeät jutut.

Toisaalta, kun katson kuvia uudestaan, huomaan ajattelevani myös yhtä toista asiaa. Haukotus. Mä en jaksais enää vatvoa ja valvoa aamuun asti. Mä haluan kymmeneltä sänkyyn...

Lähde: "Living the Bohemian Student Dream in 1960s Paris" by Messy Nessy Chic, kuvat LIFE.

6 kommenttia:


  1. Just oikea meininki! Ja hassua, että nuo kuvat voisivat yhtä hyvin olla tänään otettuja -Pariisissa siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Voi niitä joitakin keittiöitä, joihin edelleen Pariisissa törmää! Ja vaatekomeroon rakennettuja vessoja :)

      Poista
    2. Aivan todellista Liivia! Pariisilaiset ovat varmaankin ajattoman tyylikkäitä boheemissa lookissaankin. Kadehdittavaa!

      Nikadora

      Poista
  2. Ei, ei, ei - kymmeneltä nukkumaan, en kestä!!! Just ton takia mun ois pikaisesti löydettävä itselleni parikymmentä vuotta nuorempaa ystäväpiiriä, kun nämä oman ikäiset hyytyy aina just parhaassa vauhdissa. Ton takia kutsunkin enimmäkseen ihmisiä lounaalle viikonloppuisin.

    Onneks on sentään kohtalainen porukka espanjalaisia ja italialaisia kavereita, joiden kanssa sitten hillun yömyöhään espresson ja grappan voimin.

    Belgian Lempi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lempi, sun pitää nyt jostain saada pariisilaisia opiskelijoita!! Ai mut hei, onneksi sulla on espikset ja italialaiset, ne jaksaa, kokemusta on ;) Mä oon NIIN nynny mitä yöriekkumisiin tulee. Mä olisin sun se lounasseura, silloin kyllä vauhdikas ja ihan bilepäällä, keskellä päivää!

      Poista
    2. Haa! Olen huomannut lapsenmielisyyteni, kun vertaan ikäisiäni, kapinallisuuden (joka ei kai koskaan lopu?)
      Monet luulevat reilusti nuoremmaksi-vanhimpana sisaruksena otin lapsena paljon vastuuta- nyt se lapsekkuus on palannut ;-)
      Kunnon festarireissu, jopa telttailu kiinnostaa. Kesäiltoina tulen ääressä porukalla rupattelu, menneiden muistelu, spontaanius!
      Ja koitetaan nyt silloin tällöin valvoa vielä läpi yön! Vallattoman ihanasti ja viattomasti, kuin lapsuuden telttaöinä ;-)

      Nikadora

      Poista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"