Niin paljon kuin olen raivannutkin, niin minimalistiseksi tätä kämppää ei vieläkään voi kutsua. Kunhan on vähän enemmän tilaa tanssahdella. Päiväunipaikat vähenivät yhdellä, mutta edelleen on kuitenkin seitsemän vaakatasoa, johon vetäistä itsensä pitkäkseen kirjansa kanssa. Ja kolme nojatuolia ryhdikkäämpään lueskeluun. Hesariahan olen yrittänyt aina muistaessani muutenkin lukea lattialla venytellen, se kun tekisi niin hyvää istumatyöläiselle. (Lapsiparat valuvat aamulla alakertaan ja kyselevät äitiään. Joka siis istuu keittiönpöydän takana lattiatyynyillä niin että nuttura vain vilkkuu juustokimpaleen, hillopurkin ja voiastian takaa.)
Kirjoituspöytä ujuttaa itseään hissukseen keskeisemmälle paikalle, nyt olohuoneen nurkasta ikkunan alle. En minä sen ääreen kuitenkaan tohdi vielä istua, mikä tahansa muu pöydännurkka riittää vallan hyvin. Tiedä mitä siitä voisi syntyä jos oikein kirjoituspöytää käyttäisi...
Checking...toimiihan tämä luuri mettässä vihdoin! Mukavia pötköttelypaikkoka ja tunnelmaa riittää edelleen. Kysyisin, mitä suosittelet sohvanpäällispeitteeksi (materiaali, koko joka toimii valumatta joka istahduksella ;-)
VastaaPoistaSULOISTA SUVEA!
Nikadora
Voi Nikadora, olen koko ajan nykimässä sohvanpäällisiä paikoilleen, eivät ne pysy! Ohut kelim-matto toimii aika hyvin, napakka! Kivoja kesäpäiviä sinne missä lieneekin metsään! :)
PoistaKiitos! Matto kuulosti hauskalle. Poppanapaksuus voisi ehkä keskelläkin toimia... Kaivovettä, puita ja pyykkejä kanneltu. Tiskitkin kaivovedellä pestyt.
VastaaPoistaKun kasvonsa sillä aamusella valelee, ei mikään tuoksu raikkaammalta tuulessa...
Nikadora