31.8.2015

Richard McCormick's Pariisi







Sain (kun nätisti pyysin) Tammelta upouuden Richard McCormick's Pariisi-keittokirjan. Ajattelin, että me saattaisimme olla hyvää kohderyhmää ruoka- ja Ranska-viehtymyksinemme. Olin oikeassa.

Kirja on ensimmäinen osa kokonaista ruokakirjasarjaa, jossa "Matkustava kokki", mm. helsinkiläisistä Sandrosta, The Cockista ja Ahoristasta tuttu McCormick ottaa kohteen haltuun esitellen kaupunki kerrallaan paikallisia ruokapaikkoja ja reseptejä. Seuraavana on kuulemma vuorossa Barcelona.

Kirja oli odotuksiakin kivempi. Kuvat ovat houkuttelevia, se on minulle tärkeää. Pariisi näyttää Pariisilta, ei satujen Pariisilta, vaan siltä oikealta, harmaammalta. Kirjan yksityiskohdat ovat mietittyjä aina tricolorin värisiä kirjanmerkkinauhoja myöten. Reseptit ovat raikkaita, yllätyksellisiäkin. Moderneja. Klassikoita ei ole kuitenkaan kokonaan heitetty laidan yli, onneksi simpukat, coq au vin ja tartar-pihvi ovat yhtä vakaasti paikoillaan kuin Paul Bocusin kokinhattu. Pidän perinteisestä pariisilaisesta bistroruoasta and I cannot lie. Voisin suoralta kädeltä väittää kokeilevani melkein kaikkia reseptejä jos pois lasketaan ne, joissa täytyy kaulita. Ja chiasiemenpuuroon en vielä ole valmis.

Esittelyssä ovat myös erilaiset, uudenlaiset ravintolavinkit, provencalainen appelsiininkukan tuoksuinen ruokakauppa, luomutorin pitäjäpariskunta ja cocktaibaarin pojat, miten ihana lisä! Ja miten kauhea Pariisi-kuume sen kaiken myötä iskee. Vanhin tytär saa kirjasta smoothie- ja raakamacaroniohjeiden lisäksi paljon hyviä osoitteita joulukuiselle matkalleen. Saada olla seitsentoistavuotias ja matkalla Pariisiin, ajatella!

Me testasimme ensimmäiseksi täytetyt lounaspatongit. Itse patonkeihinkin olisi resepti löytynyt, me turvauduimme kaupan kepukoihin. Tiedättehän suhteeni taikinoihin. Sunnuntai oli vähän huono päivä keittiökokeiluihin pienessä kaupungissa, kunnon leipää tai reseptinmukaisia ituja ei löytynyt, mutta tuommoiset seikathan eivät herkkusuuta hetkauta.

Patonki on helppo täyttää, ajattelee moni, mutta näissä runsaudensarvissa salaisuus onkin kastikkeissa ja tahnoissa. Ensin valmistuvat lehtikaalipesto, mustikkahunaja ja rakuunan ja Dijon-sinapin makuinen majoneesi. Sitten koottiin kahta sorttia leipiä, kinkku-suolakurkku sekä Camembert-avokado. (Rakastan napsahtelevia, pieniä suolakurkkuja, cornichoneja.) Ja syötiin. Ja juotiin punaviiniä.

Minä todenteolla pidän tästä kirjasta. Siksi suosittelen siihen tutustumista teillekin. Ja jos se Pariisi-kuume iskee, niin poimitaan kustantajan sivuilta pieni, purppuraisia toiveita herättävä pätkä:

"Uutuuskirja herää henkiin myös kilpailussa, jossa voi voittaa lentoliput Pariisiin ottamalla kuvan kirjan reseptein valmistetusta annoksesta ja jakamalla sen sosiaalisessa mediassa tunnisteilla #rmcpariisi ja #kirja."

Onnea matkaan!

Sirot ranskalaiset jäätelökulhot ovat lahja ystävältä ja laventeliviinietikka Mokosta

Lue lisää: Yksi elämäni patonki-hetki.


6 kommenttia:

  1. Kirja odottaa postissa tervehtymistä. Tiedän jo nyt, että siinä on ainesta keittiömme klassikoksi - minä nimittäin myös rakastan ranskalaista bistroruokaa - ja cornichoneja.

    Noissa kuvissa on ihanaa pariisilaishenkeä. Tarvitsen patonkia. Pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat sekä kirjan että patonkia pian! Ja tervehdyhän, mikä hemmetin blogiflunssa nyt kiertää, blogihaasteet oli paljon kivempia! ;)

      Poista
  2. Minä jo ajattelin että tämä olisi romaani, jostain syystä. No, hyvä ruokakirjakin voi sellainen olla. En tosin tiedä uskallanko lainata tätä mistään, koska Pariisi-kuume alkaa olla jo akuutti. Nyyh. Ranskalainen bistroruoka on lähes tai toisinaan jopa parasta mitä tiedän.

    VastaaPoista
  3. Oih, houkutteleva. Pitänee hankkia. Kiitos vinkkauksesta!

    VastaaPoista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"