19.9.2015

Bulevardin jengi

Kuva: Lina Enlund/ KSF Media
Viikonlopun cocktail olkoon Boulevardier. Sillä olisi jopa mahdollisuuksia nousta Talon Cocktailin asemaan, koska Bulevardin jengi <3

Bulevardin jengiin olemme vuosien saatossa katsoneet kuuluvaksi tietysti kaikki Hangon Bulevardilla asuvat, Bulevardilla työskentelevät, Bulevardilla silloin tällöin majailevat ja kyläilevät, Bulevardin liepeillä hilluvat, minkä tahansa kaupungin Bulevardilla asuvat, Pariisin bulevardeja rakastavat, Muistojen bulevardi-radio-ohjelmaa kuuntelevat ja muuten vaan bulevardihenkiset, hitaita päiväkävelyitä suosivat tyypit.

Boulevardier-drinkki ei ole alunperin saanut nimeään Kirjatoukan kotikadun, vaan newyorkilaisen, joskus 20-luvulla ilmestyneen sanomalehden mukaan. Juomaa on kutsuttu Negronin ja Manhattanin rakkauslapseksi tai Negronin serkuksi, eikä syyttä. Tuleehan siihen viskiä, Camparia ja vermuttia. Kas näin:

1,5 osaa viskiä, yksi osa Camparia ja yksi osa makeaa vermuttia käännellään jäiden kanssa sheikkerissä, kaadetaan kauniiseen lasiin ja koristellaan appelsiininkuorisuikaleella. Ainekset voidaan myös sekoittaa kepillä lasissa ja tarjoilla jäiden päältä matalasta lasista, jos haluaa jotenkin maskuliinisemman fiiliksen.

Vaikka käheä ääneni antaisi muuta olettaa, en ole juuri viskejä harrastanut. Mutta voin nyt uhrautua, koska Bulevardin jengi <3 Jaoin reseptin näin etukäteisesti,  että ehditte hankkia ainekset illan rientoihin niin halutessanne, laitan kuvia ja tunnelmia kun olemme testanneet.

Kuvassa, jonka minusta otti taitava Lina Enlund, minulla ei valitettavasti ole käden ulottuvilla kuin vettä. Kuvasta puheenollen, levittäydyin viimeviikolla kaikkineni sekä Hangon Lehden että Västra Nylandin sivuille aukeamatolkulla, juttelimme nimittäin toimittaja Kristoffer Nöjdin kanssa mm. Blog Awards-ehdokkuudestamme. Hangon Lehden toimituskin sijaitsee Bulevardilla, ymmärtänette sekavan postaukseni punaisen langan!

Oikeasti yritin vain keksiä miten saisin ujutettua Linan kauniin kuvan blogiin, sillä siinäpä kerrankin teille kuva, jossa näkyy juuri se paikka missä aina istun ja bloggaan, keittiönpöydän nurkalla, kirjojen, vihkojen, kynttilöiden, vesilasien ja kahvimukien ympäröimänä. Näen paikaltani etuovelle, takaovelle ja kaari-ikkunasta pihalle ja hallitsen koko maailmaa.

Päivän biisi on tietysti tämä. "Kun kuljen alla vanhojen lehmusten..."

8 kommenttia:

  1. Aivan mahtavan täydellisen ihana kuva! Hyvä Lina, hyvä sinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liivia! Mä INHOAN olla kuvattavana, tässä se ei kerrankin näy kilometrin päähän! Hyvä Lina!

      Poista
  2. Samoin ajattelin, heti kun näin kuvan. Erityisen oleellisen onnistunut on kuvasi!

    Nikadora

    VastaaPoista
  3. On hieno kuva ja kivannäköinen kohde! Mutta pakko sanoa, että tämmönen toinen kameran katsetta inhoava tyyppi tunnistaa katseesta sen vaivaannuksen, joka kalvaa, kun joutuu kuvaan :).

    Onneksi mun ei yleensä paljon tarvi kuvattavana ollakaan. No, tietysti perhejuhlissa jne. ihmiset räpsii mitä räpsii, mutta niin, että pitäisi varsinaisesti "olla" siinä kameran edessä. Joskus kauan sitten olin lupautunut juttusarjaan, jossa esiteltiin erilaisia vapaaehtois/aktivitistihommeleita ja haastattelu meni oikein kivasti. Kas, PUHUMINENHAN ei ole mulle mikään ongelma. Mutta sitten selvis, että naistenlehteen pitää tietysti kuvaakin saada. Ja kuvaaja tuli sitten sinne mun esittelemän järjestönbyroolle niitä kuvia ottamaan. Reilut puoli tuntia oli siinä sitten yhdessä hikoiltu ja kuvaajan alkuun lempeän ystävälliset ohjeet oli vaihtuneet suupielestä kivahdettuihin "voitko perk....yrittää olla edes jotenkin normaalilla ilmeellä". Hermoja lepuuttavan tupakkatauon (siis kuvaajan, minähän en röökiin koske) jälkeen filmille saatiin muutama siedettävä otos. Kuvaaja hyvästeli sanoin, "kiitos vaan ja toivottavasti ei näissä merkeissä enää tavata".

    Nimimerkillä, "siinä kuoli sitten ne mun haaveet vogue- urasta" :)...

    Belgian Lempi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kyllä mä sanoisin aika nopeat heipat noin äkeälle kuvaajalle, helppohan sieltä kameran takaa on huudella! Joo, minä en vain totu kuvattavana oloon, en vaikka vierellä on heilunut yks tyyppi objektiivi ojossa jo 20 vuotta... Aina yhtä vaivaannuttavaa!

      Poista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"