21.9.2015

Lounaalla Brondassa


Olimme viime viikolla sattumalta samaan aikaan Helsingissä, Herra Kamera ja minä. Tuommoinen samaan aikaan samassa paikassa kahden kesken oleminen (siis jos ei ota huomioon noin 630 000 helsinkiläistä, ja miksi ottaisi) oli hyödynnettävä ja komeasti. Hoidimme koukouksemme ja keikkamme ja mitä niitä nyt oli ja treffasimme Brondassa.

Hassua kyllä, en ollut käynyt syömässä Brondassa vielä koskaan, kerran baarin puolella cocktailin kylkiäisenä nautittua suolapalaa lukuunottamatta.

Lounaasta on vaivihkaa tullut lempiasioitani tiistaiden lisäksi. Yhä kummallisemmalta tuntuu konsepti, että iltasella, juuri ennen nukkumaanmenoa, syödään ja juodaan komeasti, vain kupunsa viereen kellahtaakseen. Minusta ei kai koskaan voisi tulla kunnon madrileñaa...  Lounas taas, siinä on jujua!

Jos elämänsä on sumplinut sellaiseksi, että edes joskus voi tuikitavallisena arkipäivänä mennä kivaan ravintolaan pitkälle lounaalle, tuntuu se melkein pieneltä matkalta tai muuten vain lomalta. Kaupunki sykkii ympärillä, mutta itse voi sujahtaa paikoilleen ja tilata lasin proseccoa ja valita listalta kolme ruokalajia. Tarjoilija pahoittelee, että tilauksen vastaanottamiseen meni hetki ja me saamme sanoa ne taikasanat: "Meillä ei ole kiire minnekään."

Bronda on oivallinen kohde tämmöiselle arkielämästä irralliselle, varastetulle hulluttelulle. Juuri sen verran korea, että kahden arkikarkulaisen hengityksessä on tuhlailun aiheuttamaa kiihtymystä, mutta silti sellainen, että sisään uskaltaa astella. Lisäksi paikka on sisustuksellisesti ah niin kovin kaunis katsella. Valo hulmahtelee valtavista ikkunoista sisään kuin puhdas pyykki narulla, silti olemme piilossa Korkeavuorenkadun jyrkän mäen kainalossa. Vastapäisen seinän korkealla sijaitsevat suuret peilit heijastavat valaisinpallojen välistä kaduntallaajien askeleet saliin. Viereiset pöydät ovat lähellä, mutta jotenkin intiimiys säilyy. Keittiöön on aina ihana katsella.

Tarjolla olisi ollut useamman ruokalajin maistelumenukin, Menu Esplanad Classics, 54 euroa, mutta niin lentoon emme olleet tällä kertaa lähdössä. Yksittäiset päivän spesiaalit maksavat parinkympin molemmin puolin. Meidän valintamme oli kolmen ruokalajin lounas, 29 euroa, jossa alku- ja pääruoan saa valita kolmesta ja jälkiruoan kahdesta vaihtoehdosta.

Fiinimpien ravintoloiden lounaissa on usein jotain kepeää, alkumajojen kuplien lisäksi. Annokset ja annoskoot on suunniteltu (tai niin haluan ainakin ajatella) sen mukaan, ettei työn raskaan raataja ole siestan tarpeessa ruokapöydästä noustessaan. Tämä huomioni piti ainakin Brondassa paikkansa. Minä otin alkuun tonnikalaa ja Herra Kamera porkkanaa kolmella tavalla.

Täällä, kuten muissakin Björck-Wikberg taisteluparin ravintoloissa (Farang, Gaijin, Boulevard Social) annoksia suositellaan jaettavaksi, mutta niinhän me tosin teemme kyllä muutenkin, ilman eri kehotustakin. Se hetki kun saa upottaa haarukkansa pöydän toisella puolella olevan annokseen, siinä on jotain perimmäistä mielihyvää tuottavaa.

Pääruoiksi valitsimme mustekala-fenkolirisottoa sekä rapeaa maalaiskanaa lisukkeineen. Olimme jo siirtyneet alkumaljoistamme juuuuumalaiseen itävaltalaiseen Grüner Veltlineriin. Suitut pukuseurueet puhuivat hillitysti, me hekottelimme omiamme vapauden huumassamme suupieliä nuoleskellen. Elämä hyrisi.

Jälkiruoka (joka itse asiassa olisi kyllä edellyttänyt pehmeää päiväunipaikkaa) oli suklaata, suolaa ja pähkinää ihanan tahmeassa muodossa. 

Ruoka oli loistavaa, huolellista mutta kuitenkin brasserie-tyyliin kikkailematonta, maut puhtaita ja raikkaita, esillepano kaunista ja meistä pidettiin oikein hyvää huolta. Kokemus oli odotustakin parempi, silloinhan voi jäädä vain hyvä mieli.  

Espressot ja lasku, tuiskahdus ulos syksyiselle kadulle, jossa ihan tavallinen iltapäivä velloi eteenpäin ikäänkuin mitään pientä kahden tunnin seikkailua ei näillä kahdella kahjolla olisi ollutkaan. 

Me olimme kuitenkin itävaltalaissiivin taas kerran jo sopineet, että tästedes syömme lounasta useammin, seikkailemme enemmän ja murehdimme vähemmän. Hiukan kireän kauden jälkeen käsi oli taas löytänyt käteen. Kyllä siitä(kin) kannatti maksaa.

Pitkien lounaiden ja tiistaipäivien viettelyn lisäksi suosittelen muuten aloittamaan viikon kahlaamalla ilmapallomeressä, kokemukseni mukaan maanantai saa siitä jotenkin aivan erityistä nostetta. Mutta siitä lisää seuraavassa luvussa :)

10 kommenttia:

  1. Täällä yksi kahjo hyrisi tätä lukiessaan. Kiitos maanantain piristyksestä. Osaat saada lukijan (tai sanotaanko kokijan) mukaan tilanteeseen. Siellä istuskelin Brondassa kanssanne suvereenisti. Aurinkoa ja hyvää syysmieltä Hankoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, kiva kun istuit hetken meidän kanssa :) Syysiloa sinnekin!

      Poista
  2. Kiitos taas, Kirjatoukka (ja herra Kamerakin)! Nyt on pakko päästä Brondaan - Hangossa tuli ansiostasi käytyä jo kesällä... En tiedä, iskisikö Brondan lounastaika myös minuun. Toivotaan!

    VastaaPoista
  3. Me olemme myös lounasihmisiä. Tuhti illallinen takaa valvotun yön ja sitä emme halua. Eläköön lounaat ja käsi kädessä eteneminen!

    VastaaPoista
  4. Ah mitä juttua taas.. pakko näyttää siipalle :)
    Ehkä meilläkin ois lounaan paikka vaikka heti huomenna..

    VastaaPoista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"