2.9.2015

Sanojen merkityksestä

Hassua, että kaikista lukemistani kirjoista palaan nyt siihen yhteen, jonka haukuin jo ihan pataluhaksi.

Yksi kohta Tatiana se Rosnayn kirjassa Nimeni on Sarah jäi päähän pyörimään niin, että riensin kirjastoon ja lainasin kirjan uudestaan.

Kirjassa tutkitaan kahden kammottavan päivän tapahtumia miehitetyssä Ranskassa, Pariisissa, 16. ja 17. heinäkuuta vuonna 1942. Pariisilaiset poliisit keräsivät systemaattisesti kodeistaan noin 15 000 juutalaista, sulloivat osan heistä aluksi vanhalle velodromille epäinhimillisiin oloihin, ja ne jotka sieltä selvisivät, kuljetettiin myöhemmin keskitysleireille. Joukossa oli erityisen paljon naisia ja lapsia, sillä miehiä oli viety jo aikaisemminkin.

Kirjan päähenkilö haastattelee vanhaa naista, joka oli nähnyt ratsiat, nähnyt kuinka ihmisiä tuotiin aamusta alkaen busseilla toisensa perään stadionille ja vietiin taas jonnekin pois, muutaman päivän kuluttua. Nainen on seissyt kesällä 1942 jalkakäytävän reunalla omien lastensa kanssa ja katsellut ihmisvirtoja ja ajatellut, ettei heille voi tapahtua mitään pahaa, poliisithan ovat ranskalaisia. Eikä seuraavina päivinä lehdissä lukenut mitään, radiossa puhuttu mitään, eikä kukaan keskustellut asiasta koskaan enää mitään.

Naapuruston pariisilaisista jollakin ehkä oli pahoja aavistuksia, mutta suurin osa heistä jatkoi elämäänsä, ja monet muuttivat tyhjilleen jääneisiin asuntoihin pian edellisten asukkaiden jälkeen. Oli ihan normaalia, että juutalaiset vietiin pois.

Miksi se oli normaalia, miksi ihmiset ajattelivat niin, ihmettelee järkyttynyt toimittaja kirjassa?

"Siksi, että ranskalaisille oli tolkutettu vuosikaudet, että juutalaiset olivat isänmaan vihollisia."

Tässä on nyt se juttu, jota jäin miettimään. Tämän takia sanat ovat tärkeitä. Propaganda ulottui vuosia kaikkialle, saksalaiset olivat mm. järjestäneet juutalaisvastaisia näyttelyitä Pariisissa, jokainen sanavalinta, jokainen kuva ohjasi pikkuhiljaa kohti "normaalia". Pikkuhiljaa natsien ruma juoni muuttui ihan tavallisten ihmisten arkiseksi mielipiteeksi, tai ainakin välinpitämättömyydeksi, varmasti osittain ilman että monikaan ymmärsi kuinka heidän mieltään manipuloitiin suunnitelmallisesti.

Kokoamisoperaatiotakin kutsuttiin koodinimellä Operaatio Kevättuuli. Operaatio Kevättuuli.

Kuulostaako ajankohtaiselta? Mieti mitä sanot, mieti mitä luet, ajattele itse.

14 kommenttia:

  1. Kiitos taas kirjoituksestasi. Juuri noin se on: meidät totutetaan pitämään muita "epäihmisinä", joista ei vuoda veri niinkuin meistä ja jotka eivät itke lastensa kohtaloa niinkuin me. Vastasin vuosia Hangon pakolaisasioista ja jouduin vastailemaan jopa kaupan kassalla ihmeellisiin kommentteihin ja vihamielisyyteen. Päätin ottaa kaikki kommentit tiedonhaluna eli pysähdyin keskustelemaan. Jotkut tuolloiset keskustelukumppanini tervehtivät ystävällisesti edelleen! Ei suostuta viemään ihmisarvoa keneltäkään!

    VastaaPoista
  2. Kiitos tästä. Tämä oli tärkeä, hieno ja viiltävä kirjoitus. Silmien sulkeminen on käynnissä juuri nyt. Ja joukolla.
    annu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin nyt täytyy miettiä jokaista sanaa, että kuka se on valmiiksi värittänyt, ja millä motiivilla. Ei ole sattumaa mitä sanoja jokaiseen keskusteluketjuun tungetaan maahanmuuton yhteydessä, esimerkiksi.

      Poista
  3. Olet prikulleen oikeassa. Tästä on eräs toimittaja kirjoittanut erittäin nasevasti mitä tapahtuu kuin se mikä ei saisi olla normaalia kuitenkin muuttuu normaaliksi...
    http://www.etc.se/kronika/smygfascismen-ar-det-storsta-hotet ja kaikki me annamme sen tapahtua.

    Kun lukee lehdestä 'pakolaistulvasta' esimerkiksi niin se antaa tietynlaisen kuvan joka ei välttämättä ollenkaan kuva oikeata tilannetta mutta saa ihimisiä ajattelemaan negatiivisesti pakoilaisista mikä on se koko tarkoituskin...

    VastaaPoista
  4. Opin tätä aihetta sivuten termin hiljaisuuden spiraali, mistä postasinkin vastikään (yhtasuntoista.blogspot.fi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin jo blogissasi kommentoimassa, hyvä termi, noin se menee.

      Poista
  5. Kirjatoukka,
    kiitos, että nostit esille aiheen, joka on aina tärkeä, mutta nykyisessä mielipideilmastossa erityisesti.
    Lämpimin terveisin,
    Sari, uskollinen lukijasi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskolliset lukijat ovat elämän suola <3
      Mutta joo, jäin jälkikäteen meittimään tuota yhtä kohtaa ja jotenkin TAJUSIN. Että noin se menee. Oivallus.

      Poista
  6. Kyllä - sanat on tärkeitä ja teot myös. Pitää olla varuillaan, ettei päädy hiljaiseksi hyväksyjäksi...

    Belgian Lempi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös niiden, jotka epäröivät ja pelkäävät (jotain) pitäisi saada puhua ja kysellä rauhassa, mutta sekin kaikki keskustelu jää noiden rasistien jalkoihin.

      Poista
  7. Miten tarpeettoman julma lähimmäinen voi olla toiselle. Kuinka paljon rohkeutta vaaditaan ojentamaan auttava käsi, pelastamaan hätää kärsivä? Sen verran pitäisi meiltä jokaiselta löytyä...

    Nikadora

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun ei pysty käsittämättömään sitä julman ajatusmaailmaa, ei vain pysty. Rohkeudelle olisi nyt tilausta.

      Poista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"