16.10.2015

Suudelmin suljetut kirjeet

Kirjoittelin yhtenä päivänä muutamia postikortteja. Vanhasta osoitekirjastani varisi irronneita, kellastuneita sivuja kuin takapihan vaahterasta lehtiä, ja monen ihmisen kohdalla oli jo useampi yliviivattu osoite monien muuttojen seurauksena. Suttuisia rimpsuja elämäntarinaa, yhteenmuuttoja ja eroja. Ja paljon nuolia. Sukunimi muuttunut, katso M. Ja yhdellä nimensä perässä poikaystävä 1, poikaystävä 2 ja poikaystävä 3.

Paikoin kokonaisia ihmisiä oli pyyhitty yli, haparoivin viivoin, joiden muste oli levinnyt. Postikortitkaan eivät heitä enää tavoita.

Puhuimme samaan aikaan toiveista ja tarpeista ja sanoin (leikilläni, sillä tokihan tarvitsisin esimerkiksi takan, apurahan ja laserkatseen) Herra Kameralle, että ainoa mitä minulta puuttuu, on uusi osoitekirja.

Ja ilmeisesti juuri sillä hetkellä Mrs Jones on kiitänyt tukka tötteröllä ympäri Krunikkaa, piipahtanut Kruunukirppuun & Olkkariin (kirppis & sisustusliike) ja nostanut käteensä pienen toffeenvärisen osoitekirjan. Ajatellut minua, takuulla hymyillyt vähän hullutuksilleni, pistänyt kirjasen postiin. Sillä kahden päivän kulttua ääneen lausutusta toiveestani osoitekirja odotti minua muun postin (laskuja, aina vain laskuja) alla keittiön pöydällä.

Vaikka käyntikortin kokoinen kirjanen on vanha, se on tyhjä. Sen ohuen ohuet, kyyhkynharmaat, kultareunaiset sivut ovat kääntelemättömät. Sisäkannet ovat marmorikuvioidut, osoiterivien fonttikin niin täydellistä, että itkettää. Joku kruununhakalaismummo sen on omistanut, ehkä hän ei ollut kirjeitä kirjoittelevaa sorttia, en tiedä. Mutta minä olen. En enää kruununhakalainen enkä vielä mummo, mutta kirjoittelevaa sorttia.

Siksi minulle tuli mieleen idea, hyvä tai huono, en ole varma: koska pidän teistä ihan älyttömän paljon, ja olen teille kiitollisempi olemassa olostanne kuin arvaattekaan, haluaisin lähettää teille muutamia postikortteja Ranskasta. Matkakuulumisia, sillä lailla vintagesti, pahvinpalalle, ohutkärkisellä mustalla tussilla kirjoitettuna.

Toimita siis postiosoitteesi minulle (sähköpostiosoite sivun laidassa. Kyllä, sen voi lukea "Hang on, Anna" tai "Hangon Anna"...), ja minä lähetän kymmenelle ensimmäiselle laventelintuoksuisen tervehdyksen Rivieralta. En tiedä uskaltaako kukaan nykyään lähetellä kotiosoitettaan, mistä minustakaan tietää, mutta jos... niin...


Though we've got to say goodbye for the summer

Darling, I promise you this
I'll send you all my love everyday in a letter
Sealed with a kiss

***

EDIT klo 13: Kiitos kiitos kiitos kiitos kiitos AIVAN IHANISTA viesteistä! Postikortteja lähtee matkaan nyt useita, useita kymmeniä, en vain voi jättää teitä kullanmuruja korteitta, kymmenen ei riittänyt alkuunkaan. Mutta koska johonkin on se raja vedettävä ihan taloudellisten realiteettienkin takia, niin joudun ilmoittamaan, että "Kortti Ranskasta"-kampanja on tällä hetkellä täynnä. Mahtavaa, että niin monen mielestä tämä idea on enemmän hyvä kuin huono, pelkäsin etten saa yhtään osoitetta. Toisin kävi! Pusu.

***


Tiesitkö? Mrs Jones Lifestyle Shop on avoinna emoaluksen eli Espoon Haukilahden puodin lisäksi nyt myös muutaman kuukauden Helsingissä, Aleksanterinkadun päässä. Kesäkaupasta Hangossa haaveillaan ensi kesäksikin, viime kesä oli iloinen menestys!

13 kommenttia:

  1. Mahtavan IHANA kirjoitus, niin hieno osoitekirja ja ja koko juttu. Olen onnellinen kaiken tämän puolesta.
    Ja erinomaisen ihanaa matkaa! Järjetön ikävä Ranskaan.......siis JÄRJETÖN. Mutten pääse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin ihan sattuu se ikävä välillä, mikä siinä onkin. Kohta, ihan kohta... Toivottavasti sinäkin pian. Ja eikö olekin HIENO osoitekirja!

      Poista
  2. Minä en saa kortteja aikaiseksi. Yksi syy se, että minulla ei ole ihmisten postiosoitteita ja en sitten saa aikaiseksi niitä kysellä. Kun ne pitäis tietty olla heti saatavilla, kun se kortti-inspiraatio iskee. Siinä jos ensin rupeaa tekstailemaan kysyäkseen osoitetta ja sitten odottelee vastausta, ei toimi. Kärsimättömän ihmisen huomio on jo siirtynyt muualle.

    Oikeat kortit ja kirjeet on kuitenkin ihania. Olenkin iloinen, että tytöstä on polvi parantunut. Esikoisteinillä on muutama ystävä, jonka kanssa harrastavat perinteistä kirjeenvaihtoa ja korttimuistamista.

    Lopuksi - odotan niin innolla teidän matkajuttuja!
    Belgian Lempi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkajuttuja tulossa, siitä voit olla varma! Omakin kortti-innostus hiipui juuri sen pursuavan vanhan osoitekirjan kanssa, ei sitä viitsinyt raahata mukaan matkoille ja sitten osoitteet puuttuivat ja kaikki jäi. Mutta tämä pieni kirjanen mahtuu lompakkoon, on noin kämmeneni kokoinen, perfect!

      Poista
  3. Oih, ihana juttu. Sain inspiraation kirjoittaa kirjeen ystävälle.
    Ranskan kortista myöhästyin, mutta toisaalta, osoite on tällä hetkellä vähän hakusessa. :) Vaikka olisihan se varmasti postilokerossa odottanut ensi vuoteen. Hyvää matkaa!
    Ja PS toivottavasti saat myös itse lisää kivaa postia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta kiva jos korttien ja kirjeiden kirjoitus leviää näin :) Onnea uuden osoitteen etsintään :)

      Poista
  4. Yläasteella kirjoitin jugoslavialaisen Renata-tytön kanssa ja ihmettelin mustavalkoista koulukuvaa, jonka hän lähetti. En tainnut tietää syvällisemmin heidän maastaan silloin.
    Kaverilta bongasin isänsä Maaseudun tulevaisuus-lehdestä myös pari suomalaista kirjeenvaihtokaveria.
    Kyllä, asuimme silloin maalla. Parhaimpina teinivuosina. Aina miettimässä mistä, saisi kyydin jonnekin pois. Kouludiskoon, Yön keikalle tai vaikka Kemijärvelle! ( Yritimme maalaistiellä sinne liftatakin, muttei tullut yhtään autoa tiellä vastaan ;) Ja huh, miltä tuntuisi nyt ajatuskin omasta teinistä liftaamassa tien varressa!

    Osoitekirjat ovat oma taiteenlajinsa. Löysin yhden sinkkuvuosiltani. Siellähän oli välissä irtolappusiakin eräästä ihastuksestani ja hänen romanttisista eleistään...memories...
    Toki tunnen häpeää, etten nuoruusvuosieni jälkeen ole satsannut niiden ulkoasuun. Ovat ollet tiimariosastoa kiireellä ostettuina (kun kerrankin muisti!)
    Mutta olen raapustellut niiden lehdille ja sisäkansille paljon muutakin kuin osoitteita.
    Sen ajan ajatelmia, matkustusideoita, hotellitietoja, runoja, syviä ja kepeitä!

    Nikadora

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osoitekirjan ulkonäölläkin ON merkitystä, että onko se kiva kaivaa esiin ja ottaa mukaan tai muuten vain pyöritellä sitä käsissään. Edellinen on ruma, oikein ruma, mutta samoin kun sinulla, ei sitä poiskaan voi heittää. Kaikki tuherrukset ja liput ja laput ovat muistoja. Mutta uusi on ihanan rapea ja selkeä vielä, se kulkee nyt kanssani! Ihana tuo nuoruusmuistelosi, kiitos siitä!

      Poista
    2. Upea osoitekirja!! Ja niin cool tuo postikortti -kamppis etten kestä.

      Poista
    3. Jutta, kiva kun tykkäsit ideasta!

      Poista
  5. Ja eikö ole kumma, että nuoruuden käsiala oli niin kauniin tasaista ja oikealle kallistuvaa. Fonttikokokin pientä ja sievää. Toista on tänä päivänä. Ei se rumaakaan ole, mutta kaukana entisestä miltei täydellisyydestä ;)
    Se lapsuuden kiinalaisella kankaalla päällystetty muistikirja, jonka sisäsivuilla oli kiinalaisten puiden oksiston kuvia yläreunassa, on harmiksi jonnekin karannut...

    Nikadora

    VastaaPoista
  6. Anna, kiitos laventelin tuoksuista, kyllä nousi maanantai uusiin ulottuvuuksiin! Korttien lähettäminen tuntemattomille on hyvä idea ja täällä jo mietin, josko uskaltaisin itsekin moiseen joskus ryhtyä. Sä oot vaan niin ihana! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskalla, se oli ihanaa, kirjoitella kortteja milloin missäkin kahvilassa tai ravintolapöydän nurkalla, aamukahvin kera tai illalla ennen nukahtamista. Ihanaa on se, että osallistuit, kiitos siitä <3

      Poista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"