26.1.2016

Nakuna Kreikkaan?

Olemme taas mutsin kanssa katselleet dokkareita Areenasta. Hän tahollaan Helsingin Katajanokalla ja minä täällä Hangossani. Sitten viestitellään vimmatusti.

Mutsi vinkkasi ruotsalaisesta henkilökuvasta "Opperan voimahahmo", joka kertoo Kjerstin Dellertistä. Minusta se oli vähän tylsä, mutta totta mooses lämpenin sen rokokooteatterin seinien väreille ja Kjerstinin kodin kirjapinoille. Minä vinkkasin minidokkarista "Dance for two", joka on ihmeellinen pieni tarina kahdesta tanssijasta, jotka tapaavat 60 vuoden jälkeen.

Mutta nyt me molemmat, mutsi ja minä, haluaisimme purjehtia alasti Kreikkaan.

Syynä on Leroksen auringon läpäisemä dokumentti Christine Schildtsistä, Göran Schildtsin puolisosta. En kerta kaikkiaan voi vastustaa elokuvia, jotka sisältävät kaitafilminpätkiä 1960-1970-luvuilta! Silmä ahmii näkymiä samalla kun ulkona paiskoo loskaa: kuuratun valkoiseksi kalkittu ikivanha Villa Kolkis sinisine ikkunanpokineen ja ovineen, pitkät muoviliinalla peitetyt illallispöydät ravintolan loisteputkien alla, laulun ja tanssin pyörteet, kuuma, tömisevä maa, josta kasvaa kippuroita oliivipuita... Lämpö, valo, värit... Niin, ja ne alastomat pulahdukset suoraan purjeveneen kannelta turkoosiin Egeanmereen.

Jäämme odottamaan yhteydenottoja Kreikan saaristoon suuntaavilta kapteeneilta. Mä voin hoitaa brykan jos sä mutsi otat byssan?

Kuva Göran Schildtistä: Villa Schildt

Luvussa juuri nyt ihan kohta:
Göran Schildt, Dianan saari
Camilla ja Magnus Lindberg, Leros - Göran ja Christine Schildtin kreikkalainen elämä

3 kommenttia:

  1. Kiitos näistä vinkeistä. Rakastan tuollaisia dokumentteja, ihan kuin olisi oikein antoisalla kyläilyllä ilman minkäänlaista vaatimusta olla itse seurallinen, jos ei jaksa. Tulee mieleen lähinnä jotkin sukulaiskokoontumiset lapsuudesta (meillä oli iso ja puhelias suku molempien vanhempien puolelta). P.S. Kaitafilmipuolelta vinkkaan Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän Harua, lienee sinulle tuttu, on myös kirjana.

    VastaaPoista
  2. Sama! Siis tuo että saa olla ja kuunnella mutta ei tarvitse edes nyökytellä!
    Ja joo, oi Haru, Haru!
    Harusta olen kirjoittanut täällä: http://kirjatoukkajaherrakamera.blogspot.fi/2013/09/saarikaipuu.html
    Ja kirjasta täällä: http://kirjatoukkajaherrakamera.blogspot.fi/2013/10/tyyntyi.html
    Ja sitä juttua en nyt löydä, mutta lopulta niitä Haru-kirjoja oli KAKSI!

    VastaaPoista
  3. Kaitafilmit<3
    Isäni kuvasi meitä tyttöjä ja perheen seikkailuja ympäri Suomen maata, rahisevalla, äänettömällä kaitafilmiajalla, ja olihan se aina tapaus katsella kaitafilmejä pimeässä huoneessa. Puoli sukua oli äimistelemässä. Joskus laitettiin mankalta musiikkia taustalle soimaan...

    Nikadora

    VastaaPoista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"