16.3.2016

Artisokka Oulussa








Huomasin tässä päivänä muutamana, että nakkipiilon lisäksi blogiimme alettiin ajatua hakusanoilla "heikki kukkonen artisokka". Tiesin heti mistä oli kysymys.

Sisustuslehti Dekossa, numerossa 2/2016 oli Titta Vilpan ansiokkaasti kirjoittama ja Timo Heikkalan kuvaama uuuupea juttu ystäviemme (juurikin valokuvaaja Timo Heikkala, vaimonsa Satu Larivaara-Heikkala sekä lapsoset Taikahalla, Kastehelmi ja Hugo) kodista Oulussa. Jutun otsikko oli "Taulu määräsi keittiön paikan" ja tuo taulu oli Hangosta hankittu Heikki Kukkosen Artisokat-maalaus. Ja koska minä olen kirjoittanut useasti ihanasta Heikistä, on etsijöistä osa pamahtanut tänne meidän tontillemme. Hankolaistunut Heikkihän on taiteillut paitsi tauluja, myös meille maton Taiteilijaresidenssiin sekä kokonaisen beduiiniteltan alakerran toilettiin.

Meillä itse asiassa ON tavallaan näppimme pelissä myös sen taulun hankinnassa. Palataan tarinassa aika monta vuotta taaksepäin.

Olemme villejä ja vapaita ystävyksiä Helsingissä, Timo ja Tomi jopa työtovereita. Sitten alkaa vimmattu lisääntyminen, me muutamme Hankoon ja he muuttavat kotikonnuilleen Ouluun. Välimatka ei enää mahdollista ex tempore-illanviettoja, mutta kyläilemme kuitenkin puolin ja toisin. Olisiko se ollut peräti ensimmäinen Hanko-reissunne, Satu & Timo, kun levitimme piknikhuovan Gunnarsinrantaan ja söimme mitä söimme, mutta samppanjaa me ainakin joimme? Oliko kevät, joku kummallinen vuodenaika joka tapauksessa, jolloin ei olisi kuulunut olla vielä lämmintä, mutta oli kuitenkin? Makasimme kallionkolossa ja silmiemme edessä välkehtivällä merellä suuret valtamerialukset sujahtivat kokoonsa nähden hiljaa ja ketterästi Hangon sataman suojaan...

Jatkoimme retkilounaalta suoraan Kukkosen ateljeelle, jonka halusimme ystävillemme näyttää. Ja siellä se oli, suuri ja sininen artisokkia esittävä taideteos, josta siinä huumassa sitten hierottiin kaupat. Miten ihmeessä teos kuljetettiin Ouluun, sitä en enää muista. Silloin ei vielä ollut mieletöntä siilokotia edes pilkkeenä silmäkulmassa, se tuli vasta paljon myöhemmin. Mutta kun se tuli, yksi asia oli selvillä: keittiö saa luvan rakentua artisokkien ympärille. Niin kävi. Sisätilojen suunnittelusta vastasi Sadun taitava sisko, arkkitehti Madleena Larivaara.

Kuten näette, loft-koti on järisyttävän cool. Purjehtimista rakastava perhe asuu melkein veden päällä, Toppilansalmen yllä. Minä en ole siilossa vielä ehtinyt käydä, mutta Herra Kamera on, ja hänellä eivät tahtoneet sanat riittää asuntoa ylistäessään. Hän oli suorastaan hengästynyt monta päivää. Hugo on muuten kummipoikamme ja hänellä on piakkoin syntymäpäivä. Hoi Hugo, täältä tulee lentävä pusu, MUISKISS!!

Tätä ei huomaa jos ei osaa katsoa, mutta koska tiedän, löysin: seinällä lasten kerrossänkyjen yllä on myös hankolaisen Irmelin Sandman Liliuksen satumainen Hanko-kartta. Me siis melkein olemme siellä, pienen pieninä näkymättöminä aavepisteinä kartalla. Ikävä teitä rakkaat ystävät <3

Kuvat: Deko 2/2016, Studio Timo Heikkala
Taideteos: Heikki Kukkonen, Artisokat. Ja on Heikki tehnyt meille muunkinlaisia artisokkia, nam.

6 kommenttia:

  1. Kyllä on kaunis taulu. Loft-asunnossa riittää ihmettelyä jonkin tovin.
    Mielikuvitus alkoi laukkoa...kuin lapsena sisustusarkkitehtisuunnitelmineni, piirtäen, kehitellen ja kuvitellen. Kynän lentoa ajatuksen voimalla...
    Siis vanha siilo?
    Varsinkin keittiön pitkä penkki pehmusteineen ikkunan alla ja lasten kerrossänkykokoelma ihastuttavat silmääni.
    Te kaikki asutte veden läheisyydessä. Se on suunnaton rikkaus mielelle ja keholle...

    Nikadora

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asunnot piti ensin rakentaa vanhaan siiloon, mutta lopulta oli rakennettava kokonaan uusi, sillä vanhan siilon rakenteet eivät olisi kestäneet ja kunto oli huono. Näin jotenkin se meni :) Mutta siiloksi taloa kutsutaan!

      Poista
  2. Kops - pyörryin...Ei näin kaunista kotia voi olla oikeasti olemassa?! Ja nuo artisokat!
    Ja olkkarin taulut ja huikeat sänky/kaapistorakennelmat ja nukkaiset matot ja keltainen! punainen!

    Haluan myös Kukkosen ateljeelle. Tosin mun ateljee- reissut on yleensä vähän vaarallisia. Vararikko ja mitä näitä nyt on...

    Belgian Lempi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkosen ateljee on vaarallisen ihana paikka. Vien, jos tulet.

      Poista
  3. Herrajestas miten ihana asunto ja valloittava tarina! Ymmärrän täysin Herra kameran hengästysmaratoni...ja ilahduttaa kovasti että ISL:n kartta oli löytänyt tiensä Ouluun astia :-)

    VastaaPoista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"