Valoa näkyvissä!

Jos sattumalta näit kaksi vanhaa käpyä pääsiäisentienoilla hankolaisissa puistoissa ja puskissa rymyämässä pyhävaatteissaan (= samat kuin arkivaatteet), niin kyllä, siinä viipottivat havuja hiuksissaan kuuluisat (= the gaala) Kirjatoukka & Herra Kamera.

Haluamme oikaista kaikki väärinkäsitykset salaisista lemmenkohtauksista tai kutulomakooman paikkailuista kirkonmäen suurten puiden suojissa, olimme aiiiivan muilla asioilla.

Keksimme nimittäin mahtavan pääsiäismunajahdin, niin mahtavan, että yleisön pyynnöstä meidän piti piilotella kilokaupalla suklaata ympäri Hankoa kahtena peräkkäisenä päivänä ja varovasti haaveiltu matka Mänttään (= Kiefer) vaarantui, ja jäi.

Me siis piilotimme suklaamunia erinäisiin kieroihin paikkoihin, otimme vihjekuvan jokaisesta piilosta ja sitten menimme kotiin istumaan kaari-ikkunamme alle roseeviinilasi kädessä ja seuraamaan puhelimen näytöiltä etsintöjen edistymistä. Lapsilauma sai ensimmäisen kuvavihjeen eteisessä, ja löydettyään kätkön heidän tuli ottaa kuva joukkuuesta kätkön edessä pääsiäismuna kädessä seuraavan kuvavihjeen saadakseen. Näin he etenivät pitkin Hankoa ja me saimme piippaus piippaukselta ihania kuvia punaposkisista ja riemua loistavista lastenkasvoista sitä mukaa kun aarteita löytyi.

Mutta ne peijakkaat (= lapset) olivatkin niin hyviä, että meidän totta tosiaan piti tehdä toisena päivänä vaikeampi rata, eikä sekään ollut tarpeeksi vaikea.

Ensi pääsiäisen pääsiäismunajahti on jo suunnitteilla. Siitä tulee NIIN julmanvaikea, niin kammottavan arvoituksellinen, että lapset ovat ehkä vielä vappunakin vailla vakituista suklaamunaa. Hoo!

Näin leikin varjolla siis kirjatoukista kirjatoukinkin saatiin kirjojensa äärestä ulkoilemaan. Ja mikä valo, mikä roudan alta uudelleensyntyvän maan makea tuoksu, mikä lintujen hullaantunut riemukonsertti meitä kaduilla ja kallioilla odottikaan! Merikin oli kuin valjaista vapautettu ja hiekkarantojen yllä laskeva aurinko hönki pehmeää linnunmaitomaista ilmaa pitsivillojen nurkille. Valoa näkyvissä, ystävät!