13.4.2016

Tänään kello 21


Taistelemme täällä Herra Kameran ajasta ja huomiosta. Välillä tuntuu, että hän on harvemmin hoivissamme kuin satunnainen kissavieras Coco.

Kaikki haluavat reissumiehestä osansa.

Minä väitän, että kello 21 Herra Kamera on sanonut haluavansa jutella kanssani parisuhdejuttuja kainalokkain sängyssä sekä lukea mulle ääneen, samalla selkääni rapsuttaen, olkapäätäni pussaillen.

Poika puolestaan väittää, että Herra Kamera on ilmoittanut JO AIKOJA SITTEN, että ei malta odottaa ohjelmaa "Lakon ja Herban BOKSI", jota aikoo katsoa kello 21 silmiään räpäyttämättä pojan kanssa sohvalla.

Kello on paria minuuttia vaille. Katsotaan miten käy!
Tunnisteet:

6 kommenttia:

  1. Mar3ngi13. huhtikuuta 2016 klo 21.15

    No...? Miten kävi?

    VastaaPoista
  2. Anonyymi14. huhtikuuta 2016 klo 10.49

    Valitsiko kissakin telkkari- jengin? Oi voi :).

    Tuttuja dilemmoja. Meidän maailmanpelastaja on liki kaikki arkipäivät
    muilla mailla vierahilla - joskus osan viikonlopustakin. Nykyisin teinien
    kanssa saattaa käydä niin, että kaikilla on pe- iltana jotain omia menoja.
    Mies oli alkuun vähän ihmeissään - missä kaikki on, miks kaikki ei tappele
    mun huomiosta (ei oo helppoa luopua tähtiroolista, kun on päässyt sen makuun :)
    - mutta nyt jo sopeutunut tilanteeseen ja tajunnut, että sitten voi keksiä
    ohjelmaa mun kanssa.

    Jos lapsia kotona, kun mies kotiutuu, niin lähden yleensä omiin juoksuihin
    pe- illaksi. Saavat sitten jutella rauhassa kuulumisensa, katsoa telkkaa,
    käydä hakemassa ranskistötterön ja mitä nyt hengaavatkin. Ja itse saan hillua
    hyvällä omallatunnolla. Kun mulla on välillä työmenoja arki-iltaisin, niin
    usein en viitsi sitten muita iltamenoja harrastaa. Menokohteita täällä kaupungissa
    kyllä piisaa niin, ettei muuta kuin valitsee. Välillä ihan itkettää, kun selaan
    eri konserttipaikkojen ohjelmia ja tajuan, mitä kaikkea upeaa jää livenä kuulematta.

    Ja teatterissakin voisi käydä useimpina viikkona kerran - pari. Kun olen siinä
    onnellisessa asemassa, että osaan sekä flaamia että ranskaa. Täällä kun on teatteritarjontaa aika paljon kummallakin kielellä.

    Eipä sillä, kyllähän noin teinit täällä ihan hyvin pärjää ilman muakin. Itselleni vaan on tärkeää, että ainakin jompikumpi vanhemmista noin pääsääntöisesti on paikalla päivällispöydässä (hmmm...vähän juhlava sana kuvaamaan meidän sapuskoita) päivän kuulumisia kuuntelemassa.

    Belgian Lempi

    VastaaPoista
  3. Kirjatoukka14. huhtikuuta 2016 klo 14.26

    Minäkin haluan ranskistötterön. Ja sen jälkeen sun kanssa iltajuoksuille! Kuulostaa mahtavalta!

    VastaaPoista
  4. M.14. huhtikuuta 2016 klo 15.19

    ....tai juoksutötterö ja ranskisilta.....

    VastaaPoista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)