14.9.2016

Hehkuu









"Yhdessä kuljetaan, punaiseen auringonlaskuun, ja jengi kyselee perään..."

Varisniemi, tavallinen hankolainen maanantai. Tai tavallinen ja tavallinen, syyskuu pesee mennen tullen kesällä lattiaa, aurinkoisia päiviä on jonoksi asti. Lämpötilat heiluvat ennätyslukemissa. Yritämme elää ulkona niin paljon kuin mahdollista.

Nytkin keksimme ottaa työt mukaan sinne, mihin veri veti muutenkin: täydellisen auringonlaskun ääreelle Varisniemeen.

Varisniemen rantaan ei ihan niin vain puikata. Pitää ajaa tai pyöräillä ensin pieneen venesatamaan, aallonmurtajan kylkeen. Sieltä, melkein piilosta lähtee polku yli kallioiden. Vain parkkipaikan sotamuistomerkeistä kertova opastustaulu antaa osviittaa, että polku todella vie jonnekin. Metsän läpi hetken kahlattuaan kulkija pääsee hiukan hengästyneenä kallion laelle. Ja sieltä, korkeimmalta kohdalta avautuu niin häikäisevä näkymä, että siihen moni jääkin eikä enempää osaa kaivatakaan.

Vaan kun jatkaa vielä kallion toista kylkeä alaspäin, on paratiisissa. Pieni poukama muodostuu pyöreiden kivien rannasta ja kallioista niiden kahta puolta.

Koska meillä on tapana aina vähän LIIOITELLA, niin raahasimme kuvattavien tuotteiden ja kuvauskaluston lisäksi läpi metsän, yli kallioiden, alas salaiselle rannalle myös nuotiopuut ja eväsrepun. Kun mikään ei riitä. Mutta kaikki kamelointi oli taas kerran vaivan arvoista. Poika viritteli nuotiota ja me teimme hommiamme. Oli lämmintä ja hiljaista. Vain aaltojen ääni ja pian tulen rätinä seuranamme. Kun aurinko tasapainoili enää juuri ja juuri horisontin yllä, pakkasimme kamat, heitimme vapaalle ja tuikkasimme makkaratikut tulille.

Ja siinä me istuimme, nuotion lämmössä, auringon värjätessä koko maailman purppuraiseksi. Ihan tavallisena maanantai-iltana.

"Molemmat tunnetaan, et jotain rinnassa hehkuu, eikä oo pimeää enää."

Lue lisää: Varisniemestä on puhuttu lemmekkäästi ennenkin, mm. täällä.

Otsikosta ja sitaateista kiitos JVG, Hehkuu.

EDIT: Saimme tämän blogijutun jälkeen asiallisen kurinpalautuksen: avotulen tekoon rannalla on oltava aina lupa. Meillä ei ollut. Avotulenteko ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Pahoittelemme ja toivomme, ettei kukaan muu ole yhtä ajattelematon.

5 kommenttia:

  1. Paratiisi toden totta! Oispa mullakin tuollainen etätyöpaikka.

    Kateellisena huokailee,
    Belgian Lempi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silti edelleen mun ihan ykkösduunikeikka on surffipoikakalenterin teko joskus 8 vuotta sitten Tulliniemen rannalla ;)

      Poista
  2. Te visionäärit☆
    Nuotio rannalla on aina uskomaton.
    Kallio, taivas ja ilmassa heilahtava peite sulautuvat yhteen kauniisti...

    Nikadora

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paitsi että saimme juuri ihan asiallisen palautteen, ettei nuotio rannalla ole laillinen. PAHUS! Lisään blogitekstiinkin varoituksen: älkää tehkö niin kuin me teemme...

      Poista
  3. Kääk,kaikki kiva on kielletty...
    Vain salaa onnelliset...

    -N-

    VastaaPoista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"