13.11.2016

Tanssin Zorbaksen rannalla

Pakkohan se nyt on lukea, Zorbas.

Parasta olisi ollut tarttua kirjaan Kreikassa, koska jotenkin uskon, että tämä teos (kuten mm. Henry Millerin Marussin kolossi, jonka Kalamatan rannoilla ja pölyisellä parvekkeellani hiki päässä hurmiossa luin) ei vain aukea täällä viileänvaaleanharmaan marrastaivaan alla ihan samalla tavalla. Mutta koska lukumaisemani ei nyt ihan heti Kreikaksi muutu, saa meren ympäröimä Hanko kelvata.

Kerro minulle Zorbas kirjan tapahtumat sijoittuvat Kreetalle, josta kirjailija Nikos Kazantzakis oli kotoisin. Kreetalla kuvattiin myöhemmin myös kuuluisa elokuva kirjaa mukaellen. Siksi koko maailma tietenkin sijoittaa villin Zorbaksen aina Kreetalle, jossa Zorbaksesta on otettu ilo irti monin mahdollisin tavoin. MUTTA! Vakuuttavan 30 päivän peloponnesolaistaustan omaavana haluan oikoa muutamaa asiaa ja jakaa kanssanne seuraavan järisyttävän informaatioryppään tarinan taustoista. Vaikka puhummekin nyt kirjasta emmekä elokuvasta, sallin mieleenne liukuvan Mikis Theodorakiksen säveltämän tunnusmusiikin ensimmäiset tahdit... tiidittitti tiidittitti tiidittitti...

Aloitetaan:

Luulitko, että tarina Zorbaksesta on satua? Ei se ole, Zorbas on (melkein) totta. Mutta sen ihan oikean Zorbaksen etunimi ei ollut Alexis, vaan Giorgis.

Ja jos Giorgis Zorbas ei seikkailutkaan Kreetalla, niin missä sitten?

Giorgis Zorbas ja kirjailija Kazantzakis päätyivät tosielämässä yhteen kun Zorbas aloitti työt Kazatzakiksen hiilikaivoksilla lähellä pientä Stoupan kylää, aivan Kalamatan naapurissa, vuonna 1917. Asuiko Zorbas jo Stoupassa kun he tapasivat, vai tulivatko he Stoupaan yhdessä, tästä esiintyy eriäviä mielipiteitä. Yhtä kaikki, kirjaan innoittaneiden tapahtumien näyttämö on täällä.

Raskaiden kaivospäivien jälkeen istuttiin Stoupassa alas, kumottiin kuparikannullinen jos toinenkin viiniä läheisiltä rinteiltä, ja Zorbaksen ehtymätön elämännälkä ja salvialta tuoksuvat tarinat alkoivat kutoa verkkojaan Kazantzakiksen päässä.

Ja siellä, Stoupassa, Kalogrian hiekkarannalla, johanneksenleipäpuiden, pinjojen ja valtavan, oliivitarhojen hopeoiman Taygetos-vuoren suojaamassa poukamassa Zorbas todellakin tanssi.

Minäkin olen nyt käynyt sillä rannalla. Oli yksi ainoista harmaista päivistä, sataa tihutti lämmön läpi. Pieni lahti oli vehreä kuin sademetsä, tuoksui aavistuksen makealta, mutta eniten meren suolalta. Vesi läikkyi laiskasti rantaan. Ranta oli tyhjä, kesäisin se on suosittu ja vilkas rantatuoleineen, aurinkovarjoineen, lapsilaumoineen pikkuruisine ämpäreineen ja lapioineen. Nyt hiekka oli märkää ja tummaa, parin laudan levyinen polku oli liukas. Rantaa reunustivat pienet tavernahökkelit, jotka olivat lokakuussa jo kiinni. Ballerinojen kärkiin tuli suolasta valkoiset puolikuut, Zorbaksen santourin sijaan soi lintujen laulu.

Frankofiilinä sain kuin sainkin rakennettua aasinsillan rakkaalle Rivieralleni:
Zorbas on kirjoitettu... ANTIBESISSA! (Kreikkalaisten antiikin aikana perustaman Antipoliksen nimi tarkoittaa "vastakaupunkia". Toisella puolella lahtea kun hehkui jo silloin Nizza, Nikaia.)

Kirja syntyi vasta vuosikymmeniä Zorbaksen kohtaamisen jälkeen, vuonna 1946 kun ympäri maailmaa kiertänyt Kazantzakis oli asettunut toviksi Ranskaan. Antibesin Place du Safranierilta löydät pienen Kazantzakikselle omistetun kivitaulun ja -penkin. Myös Stoupan rannalla on Kazantzakiksen pronssinen rintakuva.

Stoupasta voisi kirjallisuudesta kiinnostunut matkailija muuten vuokrata romaanista tutun aidon kivitalon, joka on niin viehättävä, että sen viehättävyydelle aitouskin häviää. Kyllä, siellä haluaisin yöpyä, syyksi riittävät (jos ei jo kirja niin) tuo yksinkertainen tulisija, kivilattiat ja siniset, puuvillaiset päiväpeitot.

Niin, se kirja: en ole vielä lopussa, mutta koukussa olen. Naisia, suuhunpantavaa ja musiikkia rakastava sydämellinen Zorbas pursuaa elämää aika lailla raakana ja suodattamattomana, kaikenlaisesta korrektiudesta vapaana. Ihmiset ovat elukoita, sanoo Zorbas. Kirjailija, minäkertoja (ja lukijakin) tuskailee paikoitellen Zorbaksen suoraviivaista elämänkatsomusta (toki maailma ja aikakin on eri) mutta myös oppii häneltä paljon.

On tärkeää lumoutua elämästä jokaisen aamuruskon myötä uudelleen, nauttia aina kuin se on mahdollista ja tuntea syvästi, niin syvästi, että tunne purkautuu välillä hikikarpaloita heruttavana tanssina. Hulluus ei ole hulluutta, vaan elämänvoimaa.

Kirja on vahva, jotenkin fyysinen, vähän mystinenkin lukuelämys. Teksti tuoksuu ja soi, jotkut kohtaukset ovat niin hienoja että vavisuttaa. Nautiskelen hitaasti.

Kirja myös avaa kreikkalaisuutta, jota minun oli matkallani joskus vaikea ymmärtää. Niin toimii kirjallisuus parhaimmillaan.

"Jäimme vaieten lieden ääreen istumaan iltamyöhäiseen saakka. Tunsin jälleen kuinka onni asuu yksinkertaisuudessa ja kohtuullisuudessa - lasi viiniä, kastanja, pieni vaatimaton liesi, meren kohina, ei muuta. Tunteakseen, että tämä on onnea, tarvitaan vain yksinkertainen ja tyytyväinen sydän."
(Suomentanut ranskan kielestä, Vappu Roos.)

Turkkilaisten tieltä lapsena paennut ja järkyttävien näkyjen ja pelon aiheuttamaa epätoivoa aina mukanaan kantanut Kazantzakis on haudattu kotiin Heraklioniin, Kreetalle. Hänen hautakivessään lukee meidän toteemipaalullemme Kyllikki Villallekin tärkeä motto:

En toivo mitään. En pelkää mitään. Olen vapaa.
Δεν ελπίζω τίποτα. Δε φοβάμαι τίποτα. Είμαι λέφτερος.

Psssst: Jos Kalamatan kulmat alkavat kiinnostaa, myös minun lokakuun kämppäni on nyt airbnb:ssä! Sanokaa ihanalle Marialle terveiset.

3 kommenttia:

  1. Luin Zorbaksen pari kesää sitten, hitaasti. Oikeastaan ensin nopeasti, sitten se jämähti- kaipasin muuta väliin.

    Hieno tuon painoksen kansi, mulla on vain sellainen josta on paperikannet kadonneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysin kuvan netistä, unohdin mainita asiasta postauksen yhteydessä. Minulla on semmoinen sininen kansi, suomenkielinen kirjakin siis. Ajattelin kirjaa lukiessa, että sä saattaisit tykätä? Tykkäsitkö?

      Poista
    2. Tykkäsin, muttei se kuitenkaan mieleen ihmeemmin jäänyt- ei niin että jollekin listoille pääsisi. Paitsi ehkä "lukemista Kreikkaan"-listalle:)
      Mulla on smaragdinvihreät kannet, joissa kyllä hieno painokuviotyylittely.

      Poista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"