30.3.2015

Parantava Pho


Kun sain temmottua käpäläni irti juustonaksupussin hampaista, alkoi terveellinen toipilaan elämä. Kuten sanoin, tiesin kyllä mm. valkosipulin, kurkuman ja inkiväärin tulehdustaehkäisevistä voimista ja ymmärsin, että niitä supervoimia ei naksupussissa piillyt. Viimeinen mitä tähän hätään tarvittiin, oli joku pöpö jylläämään leikeltyyn Kirjatoukkaan ja kun Nyt-liite muistutti juuri sopivasti Pho-keiton olemassa olosta, päätettiin tehdä sitä siis.

Silleen helpoimman kautta, niin kuin aina, tai varsinkin nyt. Ei keitelty häränhäntiä ei.

Toipilaan pikainen Pho

Leikkaa naudan sisäpaistia (meillä oli 600 g) ihan ohuiksi, pieniksi siivuiksi. Paista pannulla nopeasti ja nosta lautaselle odottamaan.
Kuullota samaisella pannulla sipuli ja pari valkosipulinkynttä, pienittyjä tietenkin, sekä ohuita porkkanasiivuja.
Laita suureen kattilaan reilut pari litraa vettä ja heitä joukkoon kaksi lihafondia, sipulit, valkosipulit ja porkkanat. Pieni liemeen myös pari punaista chiliä rinkuloina, inkivääritahnaa (tai kaikin mokomin tuoretta inkivääriä raastettuna), kanelia ropsahdus, tähtianis tai pari, muutama kokonainen neilikka, sokeria ja kalakastiketta. Maistelemalla maku asettuu kohdilleen, ei se soppa siellä vietnamissakaan ole aina just samanlainen, vaan omanlainen. Kardemummaakin käytetään, vaan sitä meillä ei nyt ollut käden ulottuvilla. Laita lihat lopuksi mukaan porisemaan iloiseen joukkoon muutamaksi minuutiksi.

Teimme sen verran ison satsin, että siitä riittäisi pariksi päiväksi. Nuudelit keitimme siksi aina joka aterialle erikseen, jotta ne eivät lilluisi ja lötkistyisi uudelleenlämmityksen yhteydessä. Jos teet vain pienen määrän, voit laittaa litteät nuudelit viimeisiksi neljäksi-viideksi minuutiksi mukaan.

Pöytään katoimme pienissä kipoissa mung-ituja, pilkottua kevätsipulia, korianteria, minttua, basilikaa, lime-lohkoja, Sriracha-kastiketta ja soijaa. (Korianterista, mintusta ja basilikasta poimin lehdet tarjoiluun ja hienonsin varret liemeen, koko puska käyttöön siis.) Soijaa kaadoimme pikkuruisiin kuppeihin, ja nostimme puikoilla lihapaloja liemestä siihen dipattavaksi. Sitten puikoilla kalasteltiin nuudeleita perään ja lusikalla lientä. Melkoista ryystäntää, mutta ah, niin hyvää!

Nyt aidon phon ystävät raapivat päätään tuon keiton keltaisen värin takia. Kyllä, ropistelin liemeen kurkumaa, koska tulehduspeikko. Ei, se ei todellakaan kuulu pho-keittoon, liemen tulisi olla kirkas.

Lopputulos: kaikki tykkäs, mitään ei jäänyt, maistui joka päivä vähän erilaiselta, välillä lisättiin vettä ja maustehia mielen mukaan, ja mikä tärkeintä, paraneminen edistyy hienosti. Kiitos valkosipuli, inkivääri, kurkuma, chili, lime & co!

Niille, jotka kaipaavat kunnon reseptejä eikä mitään höpinöitä: iisi pikaversio tai Kiran kunnianhimoisempi pho.

Kuvassa näkyvä valkoviini nautittiin sekin puhtaasti lääkitsevässä tarkoituksessa.

2 kommenttia:

  1. Tuosta viimeisestä virkkeestä tuli mieleeni vanha kirkkoherra, jolla aikoinaan oli tullin mielestä liikaa konjakkia tuotavana. Rovasti totesi selitykseksi: "Lääkkeekschi, lääkkeekschi, leipomischeen, leipomischeen!"

    VastaaPoista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"