14.11.2015

Tyhjä

Meidän piti lähteä eilen perjantaina Pariisiin.

Paris Photo, Pariisin valokuvamessut Grand Palais'ssa olivat käynnissä, paljon tuttuja kaupungissa, ja odotimme myös siellä asuvien ystävien tapaamista pitkästä aikaa.

Meidän piti lähteä perjantai-iltana kello 19:30, laskeutua Pariisiin Charles de Gaullelle kello 21:35 eikä nukkua ennen kuin kotiinpaluulennolla maanantaiaamuna. Näyttelyitä, ravintoloita, kahvilassa notkumista, kirjakauppoja, Mercin rannemedaljonkeja, vähän liikaa halpaa samppanjaa. Hiipimistä aamu-usvaisilla kaduilla ennen kuin kaupunki herää. Lounas Marché des Enfants Rougella. Löysin kivan hotellinkin.

Mutta sitten tuli se kurkkukipu, duunikeikkaa eikä lastenhoitoakaan saatu oikein järjestymään. Antaa olla sitten, parahdin.

*** 

Meidän esikoisellamme on lentoliput taskussa, matkaan kolme viikkoa. Jouluvaloissa kylpevää Pariisia on odotettu kauan, karttaan piirretty ympyröitä.

***

En tiedä. En tiedä enää yhtään mistään mitään.

***

Te, jotka olitte ja olette siellä nyt, pysykää pystyssä.

Ja te, joiden rakkaat eivät enää koskaan palaa

keikalta, duunista, kaupasta, baarista, röökiltä, matkalta, lyhyeltä tai pitkältä

te olette ajatuksissamme.

21 kommenttia:

  1. *sniif*
    aamulla kun kuulin Pariisista ajattelin että pitää katsoa mitä Kirjatoukalle kuuluu.. vaikka tunnenkin sinut vain blogin kautta.. Hyvä että olette turvassa <3

    VastaaPoista
  2. Sydän murtui...

    Riitta

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Maailma on ihan hullu. Ihminen ihmiselle peto. Ja silti täytyy uskaltaa jatkaa elämää. Luottaa siihen, joka viereen istuu. Olla menemättä mukaan hysteriaan, joka minussakin aina nousee näitä lukiessa. Mutta sen sanon sinulle isis, että et palvele Jumalaa. Eikä hän todellakaan palkitse sinun tekojasi paratiisilla.

    VastaaPoista
  5. Täällä me ollaan, turvassa, kotona Hangossa...vai ollaanko? Niikuin nuoret sanoivat elokuvassaan "Me ollaan?"

    VastaaPoista
  6. Tulin kurkistamaan miten sä pärjäät. Itkettää...

    VastaaPoista
  7. Sanattomaksi vetää. Ei voi muuta.

    VastaaPoista
  8. Kiitos Anna kun et jäänyt sanattomaksi!

    VastaaPoista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"