28.12.2015

Joulukotia






Toivuttuani siitä järkytyksestä, että veljeni, jonka ainoa tehtävä oli tuoda samppanjaa joulupöytään, päättikin korvata kuplajuoman tekokakalla, pierupillillä, rumalla naamarilla ja irtosormella, otin selviytymisstrategiakseni heittäytymisen virran vietäväksi. Jos minun oli tarkoitus juhlia tätä joulua muovinen kakkakikkare kuusen alla, olkoon sitten niin. (Ei mennyt ihan niin kuin Belgian Lempillä...)

Sukujoulun ehdoton onnistumisen edellytys oli sijoittaa vieraat oman katon alta hotelliin. Kovin kauas emme heitä laskeneet, sillä meitä vastapäätä on tälle porukalle varsin passeli majoituspaikka: Hangon vanha poliisiasema Hotel Bulevard. Ja niin äitini, isäni, veljeni ja veljenpoikani viettivät muutamat täysikuun valaisemat jouluyöt arvolleen sopivasti parissa putkassa. Heistä pidettiin siellä niin hyvää huolta, että oli työn ja tuskan takana houkutella mölyävä joukko välillä kadun yli meidän matalaan majaamme majatalon väkeä viihdyttämästä.

Yllä pari kuvaa joulukodistamme. Pitää vielä yrittää tuuppia Herra Kameraa keittiön suuren kaari-ikkunan suuntaan kun tiedän teidän siitä niin kovasti pitävän. Sitä paitsi ikkunan kruunasivat tänäkin vuonna legendaarinen kalanmuotoisella kuumailmapallolla lentävä joulupukki seurueineen ja välkkyvä, luminen kylähässäkkä, jota kiertää pikkuinen punainen juna.

Murto-osa lahjoistakin kuvassa vilahtaa, kukkulan kuninkaana uusi munakuppi. Tai ei ihan uusi, itse asiassa yhtä vanha kuin yli 100-vuotias talomme!

Lahjoista suurin osa oli kirjoja tai muistikirjoja, tietenkin. Lasten ostama ranskalainen keittokirja Tarte Tatin on paitsi liikuttavan huolellisesti ajateltu ele, myös ihan itsessäänkin aivan ihana ja hurmaavasti kuvitettu inspiraationlähde. Helsingissä avatusta uudesta kirjakaupasta nimeltä Nide oli joulukuinen työnantajani Tia löytänyt hauskan kirjallisia listoja sisältävän lukupäiväkirjan: Literary Listography - My reading life in lists. 

Meidän joulumme ei siis minkään valtakunnan asteikolla ollut tippaakaan minimalistinen. Etten sanoisi runsas.

Olen lueskellut nyt äärettömän pitkät ja tylsät välipäivät hissukseen viime joulun juttuja Ranskan villalta. Niin paljon kuin kotiani ja sukulaisiani rakastankin, tuntuu se edelleen parhaalta idealta koskaan. Artikkelit löytyvät tägin "Villa Le Menestrel"-alta, sieltä alkupäästä. 

5 kommenttia:

  1. Olen viettänyt kolme edellistä joulua ulkomailla ja nyt kotijoulun. Olen myös sitä mieltä, että joulu reissussa on paras. Toivottavasti siihen on tilaisuus ensi vuonna. Kauniita joulukuvia, kiitokset herra Kameralle. Ja kiitos Nide-maininnasta, siellä pitää käydä seuraavalla Hesan reissulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ainakin reissun kaipuuseen on isona syynä se, että teen töitä kotoa, olen AINA kotona. Joulu kotona ei eroa arjesta juuri ollenkaan, samaa siivoamista ja ruoanlaittoa...

      Poista
  2. Voih! Munakuppi :))))))
    Sielläpä oli hyvät lääkkeet joulurauhaan, jos ei tekokakkaa lasketa!
    Me oltiin viime joulu ja uus vuos New Yorkissa ja kuvittelin kaipaavani sinne koko joulunpyhät. Mutta yllätys yllätys, niin ei käynyt! Onnea olikin yhtäkkiä kotijoulu, oma sänky ja putte pöydällä. Piti mennä kauas nähdäkseen ettei koskaan enää jouluna... Tästä on hyvä taas liukastella kohti ensi vuotta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munakuppi!!! :D Ihanalta kuulostaa teidän kotijoulunne <3 Ja näyttää. Minulla kävi niin päin, että olin varma että viime vuonna Ranskassa iskee ikävä kotiin ja omaan jouluun. Mutta ei, löysin sieltä sellaista iloa, jota en ole saanut aikaiseksi täällä enää vuosiin.

      Poista
  3. Aistikkaan kodikasta kotihengetär-tunnelmaa...

    Joulukakka kaiken keskellä =)

    Muistikuva noin vuoteen 1967:
    Äitini on tulevassa anoppilassa ensimmäistä kertaa kahvipöydässä. Hieman ihmetellen hän huomaa pullalautasella epämääräisen muhkuraisen ja ruskean pötkylän...
    Kyllä, se on tekokakka. Isäni keksimä jäynä, johon hän sai jopa äitinsä suostumaan!

    Nikadora

    VastaaPoista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"