Syksyn alkuun saunomalla

Kuun vaihde yllätti muutamalla oikein aurinkoisella ja lämpöisellä päivällä. Söimme lounaat takapihalla tai Bravasin terassilla ja yhtenä sellaisena hetkenä tajusimme, ettei näitä linnunmaitoilmoja ole enää jäljellä loputtomiin. Tartuimme hetkeen ja varasimme illaksi saarisaunavuoron. Se on semmoinen kerran kesässä -juttumme. Näin syksyn kynnyksellä mahtuukin, kaupunki on kesävieraiden jälkeen hiljainen.

Itämerenportin saunoille matkataan pienellä lautalla, jo se irrottaa ihanasti arjesta. Laituriin päästyä on hauska kulkea kori keikkuen ohi purjeveneiden ja jahtien, yli kallioiden saunoille. Me valitsemme aina sen pienimmän, se kyyhöttää niin somasti kivisessä kainalossa.

Saunat on uusittu sitten viime kirjoittaman. Meillä oli vähän huono tuuri, kovahkosta saunavuokrasta huolimatta uusi sauna oli savuinen ja sotkuinen edellisen seurueen jäljiltä, tuli ihan ikävä sitä pientä kopperoa, joka uutta saunaa edelsi.

Mutta aava meri kimalteli edessämme auringon eteen liukuneista pilvistä huolimatta, katselimme muuttolintujen kokoontumista läheiselle luodolle ja söimme eväitä. Eräät uivat. Eräs kasteli toisen jalkansa reittä myöten. Talviturkkia en siis heittänyt tänä kesänä lainkaan, se kertoo kesästä paljon, kenties kaiken.

Ennen lähtöä tein meille pikapikaa evääksi omenapizzoja, kipaisin hakemaan Petralta luomulimonadia ja viinikaupasta kuivaa, ranskalaista omenasiideriä. Pakkasin toiseen koriin pesuaineet ja ihanat Langøn pyyhkeet, uimapuvut ja uimahousut, sekä puhtaat alusvaatteet. Kamman ja ripsiväriä tottakai, ja uuden ihovoiteen, jota oli ihana hieroa kasvoille merituulen siihen sekoittuessa.

Herra Kameran ainoa tehtävä oli ottaa paluumatkaa varten muovipussi märille uikkareille. No, ei sitä ihminen voi kaikkea muistaa...

Miten olisi, onko superhelpon omenapizzan reseptille käyttöä? Kylvetäänkö siellä rantasaunojen sijaan omenasadossa?

Vieno toive saunojen pystyttäjille: peili pukuhuoneen seinälle.
Lue lisää: Samaa saunapolkua muutama elokuu sitten.